LUMIJOKI OULUNSALO Tiistaina puolenpäivän aikaan Lumijoen kirjaston ovi käy tiuhaan tahtiin. Niin käy normaalistikin, mutta tällä kertaa kirjastolla on myös vetonaula, joka houkuttelee väkeä tavallistakin enemmän.
Paikalla on Oulunsalon nypläyspiirin opettaja Saara Henriksson ja oppilas, lumijokinen Aino Niemelä. He nypläävät lähes koko päivän kahdessa vuorossa.
– Nypläysnäytös liittyy Oulunsalon nypläyspiirin näyttelyyn, joka on esillä koko maaliskuun ajan. Idea täällä pidettävästä näyttelystä tuli oikeastaan kirjaston työntekijöiltä, jotka kertoivat lumijokiselle harrastajallemme, ettei nypläysnäyttelyä ole ollut Hiidenkivessä koskaan aiemmin, Saara Henriksson kertoo.
Nypläys on vanha pitsinvalmistuksen tapa. Suomeen nypläyksen toivat aikoinaan merimiehet. Tuolloin nypylät olivat huomattavasti paksumpia kuin nykyään, samoin lanka. Nypläyksen taito on kehittynyt vuosisatojen aikana.
Saara Henriksson aloitti itse nypläyksen vuonna 1978, kun hän asui Helsingissä. Alivuokralainen sai kutsun emännältään teelle. Ja sillä reissulla Henriksson näki ensimmäistä kertaa nypläystyynyn ja -neuloja.
– Kun näin ne, ajattelin, että tuota haluan tehdä!
Sen jälkeen Saara Henriksson onkin nyplännyt. Kotona on paljon hänen valmistamiaan töitä. Vielä enemmän niitä saattaa kuitenkin olla maailmalla. Henriksson paljastaa tehneensä nypläyspitsistä esimerkiksi kukkia ja lahjoittaneensa niitä tuttaville ja ystäville.
– Nypläystyöt ovat jotakin uutta ja erilaista, joten ne sopivat hyvin lahjoiksi. Ja kun työt tekee itse, ei varmasti tule toista samanlaista lahjaa päivänsankarille.
Opettajaksi kansalaisopistoon Saara Henriksson päätyi viisi vuotta sitten, rehtorin pyytäessä häntä tehtävään.
Nypläyksen opettajia on vähänlaisesti, vaikka harrastajia riittääkin. Harvat haluavat Henrikssonin mukaan opettajaksi. Tehtävässä kun on paljon järjestelemistä ryhmissä ja tarviketilauksissa, mutta myös yhteisissä retkissä.
– Oli kuitenkin helppo ryhtyä opettamaan ryhmää. Kaikki kävijät olivat tuttuja, ja meillä oli kiva porukka. Pääasia kaikille oli, että kursseille tuli jatkoa.
Jatkoa todellakin on ollut. Oulunsalossa ja Kempeleessäkin nypläyspiirit ovat toimineet yhtäjaksoisesti jo vuosikymmenien ajan. Harrastuksen suosio ei näytä lopahtavan, vaikka nyplääjien joukko on vaihtunut muutamaan kertaan.
Pohjois-Suomen nypläyksen harrastajat käyvät säännöllisesti ulkomailla hakemassa uusia ideoita ja virikkeitä sekä erilaisia lankoja ja materiaaleja. Ulkomailta löytyy aina uusia mynstereitäkin eli kaavoja.
– Keski-Euroopassa on paljon erikoistuotteita, kuten tarjottimia, joiden väliin voi laittaa nypläämällä valmistettuja liinoja. Myös langat ovat erilaisia ja ohuempia, Saara Henriksson esittelee.
Saksassa, Belgiassa ja Italiassa nypläyksellä on vahvat perinteet. Mutta suurimman vaikutuksen Saara Henrikssoniin teki vierailu Sloveniaan. Siellä hän tapasi alakoululaisia, jotka nypläsivät säännöllisesti muutaman tunnin viikossa, osana koulutyötään.
– Nypläys oli siellä osa arkipäivää.
Nyplääjien matkat ovat välillä ulottuneet Euroopan ulkopuolellekin. Nypläysharrastajat ovat reissanneet muun muassa Australiaan asti harrastuksensa innoittamina.
Reissuja tehdään parin vuoden välein, ja ne ajoittuvat Oidfan elin kansainvälisen ommeltujen ja nyplättyjen pitsien järjestön biennaaleihin.
– Käymme samoissa kohteissa kuin Oidfan biennaalin osanottajat, mutta järjestämme vierailut itse, Henriksson paljastaa.
Seuraava reissu on tulossa kesällä 2018, jolloin vuorossa on jälleen Hollannin biennaali.
