– Tämän jos saisi illan aikana täyteen, niin hyvä olisi, hän sanoo ja heilauttaa viiden litran sankoa, jonka pohjanpeittona on jo kypsää ja harvinaisen komeaa hillaa.
Imppola löysi Lumijoen hillasoilta ensimmäiset kypsät marjat tänä kesänä jo 8. heinäkuuta.
– Etuajassa ollaan, ainakin viime kesään verrattuna. Viime kesänä tein ensimmäisen hillareissun 20. heinäkuuta, Imppola muistelee.
Hän kehuu parhaillaan kypsyvää hillasatoa kohtalaisen hyväksi – ainakin Lumijoella.
– En ole käynyt vielä tänä kesänä Lumijokea kauempana hillassa enkä juurikaan seuraa valtakunnallisia satoennusteita, joten minulla on vain hyvin paikallista tietoa.
Vuodesta 1987 Lumijoella asunut Imppola tuntee kotikuntansa hillasuot kuin omat taskunsa. Parhaat apajat hän luonnollisesti haluaa pitää omana tietonaan.
– Löytämisen riemuhan on iso osa koko marjastuksen viehätystä. Kun löytää oikein hyvän apajan, sen ilon siivin tekee monta hukkareissuakin hyvillä mielin.
Hän sanoo kesän ensimmäisten hillaretkien olevan aina raskaimpia. Tänä kesänä suuret sademäärät ovat tehneet hillasoista entistäkin vaikeakulkuisempia.
– Kun on käynyt useamman kerran, löytänyt apajat ja pistänyt raakileetkin merkille, hillaretket eivät ole enää niin hakuammuntaa. Onneksi perhepiiristä tulee myös vinkkejä hyvistä marikoista, Imppola kiittää.
– Suolla liikkuessa kuntokin kasvaa kohisten ja siinäkin mielessä marjankeruu helpottuu kerta kerralta, hän huomauttaa.
Imppola laskeskelee kävelevänsä hillojen perässä helposti kymmenenkin kilometriä. Mobiiliin on ladattu gps-sovellus varmistamaan, että metsästä löytää helposti takaisin autolle.
– Koskaan en ole eksynyt enkä karhun kanssa samalle mättäälle sattunut, vaikka jälkiä on kyllä näkynyt. Yhdellä auringonpistoksella on hillareissuista selvitty, hän sanoo ja muistuttaa samaan hengenvetoon, että hillasuolle juotavaa on hyvä varata mukaan riittävästi, etenkin jos sää on lämmin.
Ritva Imppola ohjeistaa aloittelevia hillastajia varustautumaan marjareissulle huolella:
– Juomaveden lisäksi pään suojaava hyttysverkko on aivan ehdoton!
Kätensä Imppola suojaa kumihanskoilla.
– Ovathan ne hiostavat, mutta silti miellyttävämmät kuin ötököidenpuremat.
Vaikka luontoäiti tarjoilisi hillaa runsaasti, on poimiessa hyvä pitää mielessä myös marjojen puhdistus.
– En koskaan kerää kerralla yli viittä litraa, sillä marjat on jaksettava myös perkata. Se ei ole lähellekään yhtä mieluista puuhaa kuin poimiminen, ja siksi teen sitä mieluummin pienemmissä erissä.
Hyvinä hillavuosina Imppola on kerännyt hillaa myyntiin saakka.
– Niille, jotka eivät itse hillasoille kykene menemään. Siinä tulee hyvä mieli kummallekin osapuolelle.
Tänä vuonna hän aikoo kuitenkin poimia vain omiin tarpeisiin.
–Hillan hinta oli viime viikolla tukussa matala, kahdeksan euroa kilolta. Se on mielestäni liian vähän siihen työmäärään nähden, minkä hillakilon kerääminen vaatii.
Imppola on poiminut itselleen jo reilut kymmenen litraa ja lisää on luvassa viime viikolla alkaneen kesäloman myötä.
– Lomapäivät kuluvat hyvin pitkälle metsässä. Hillan jälkeen vuorossa on mesimarja, sitten mustikka, puolukka ja sienet.