Mitä sana Lukutaito tuo sinulle mieleen? Minulle lukutaito merkitsee tietä tiedon sekä erilaisten tarinoiden ja kulttuurien maailmaan. Kielitoimiston sanakirjan mukaan lukutaito on kyky tulkita, eritellä ja käyttää hyväksi lukemaansa tai näkemäänsä.
Meille suomalaisille lukutaito on jopa itsestäänselvyys, jonka merkitystä ja vaikutusta ei tule ajatelleeksi joka päivä. Me pohjolanasukkaat olemme olleet moniin muihin kulttuureihin ja yhteiskuntiin nähden etuoikeutettuja koulutuksen suhteen jo 1500-luvulta lähtien. Emme osaa kuvitellakaan mitä elämä olisi ilman peruskoulua ja lukutaitoa.
Suomalaisella kirjastojärjestelmällä on myös merkityksensä suomalaisten lukutaidon kehittymiseen ja sen ylläpitämiseen. Jo 1700- luvulla järjestettiin erilaisia lukuseuroja, joita pidetään suomalaisen kirjastojärjestelmän esimuotona. Koska kirjat olivat tuohon aikaan kalliita ja sen vuoksi kotitalouksissa harvinaisia, halusi porvaristo ja papisto helpottaa kirjojen saatavuutta perustamalla lukuseuroja joiden kautta kirjoja sai käyttöönsä eli lainaan.
Tänä päivänä lapset oppivat lukemaan huomattavasti nuorempina, kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Lukutaidon kehittyminen ja säilyminen ei ole kuitenkaan taito, joka pysyisi vakiona koko elämän ajan, vaan sitä täytyy harjoittaa aktiivisesti iästä riippumatta. Kirjaston ja lasten vanhempien rooli lukemaan innostamisessa ja lukutaidon säilymisessä on vahva. Kirjastoilla on hyvät ja ajanmukaiset kokoelmat sekä ammattitaitoista aineiston tuntemusta, jota vanhempien ja koulujen kannattaa hyödyntää. Satutunnit kirjastossa ja kirjavinkkaukset kouluilla ovat mitä mahtavin tapa avata aineistoa lapsille ja nuorille.
Lukutaidon kehittymisessä ja ylläpitämisessä on tärkeää, että lapsi saa mieleistään lukemista. Lasta ei kannata liikaa rajoittaa ja pakottaa siinä mikä on aikuisen mielestä sopivaa luettavaa ja mikä ei. Jos lapsi lukee mielellään fantasiaa ja se on vanhemmalle outoa genre, suosittelen lämpimästi tutustumaan kyseiseen kirjallisuudenlajiin. Minä tykkään lukea ääneen kirjoja lapsille ja onkin mukava, kun jo yksivuotias kiipeää syliin kuuntelemaan samaa tarinaa isompien kanssa. Kirjojen lukeminen avartaa niin omaa kuin lapsenkin maailmaa ja kirja avaa keskusteluyhteyttä lapseen.
Yle uutisoi joitakin viikkoja sitten opettajasta, joka oli poistanut lukemisen esteet opintosuunnitelmaan kuuluvalla ilmiöviikolla. Oppilaat olivat saaneet itse valita lukemisensa ja lukeminen oli yhdistetty myös muuhun viikolla opiskeltavaan ja tehtävään. Esimerkiksi kokkikirjoja lukeneet toteuttivat kotitaloudentunnilla kokkailut valitsemastaan kirjasta. Kirjastokin oli lähtenyt ilmiöviikkoon mukaan järjestämällä kirjastolle erilaisia kirjallisuuteen liittyviä työpajoja. Tällainen toiminnallisuus on mitä parhainta lukemiseen innostamista.
Viime vuosina useisiin kuntiin on investoitu kirjaston omatoimiaika-järjestelmiä. Mielestäni tämä on erittäin hienoa saavutettavuuden parantamista, riippumatta henkilökunnan läsnäolosta. Kuitenkaan ei sovi unohtaa sitä tosi seikkaa, että työ lukemiseen innostamisen ja aineistojen avaamisen saralla ei tule häviämään mihinkään.
Oman lähikirjaston kautta voimme päästä käsiksi myös muiden kirjastojen aineistoihin sekä erilaisiin e-aineistoihin. Käyttäkäämme siis jokainen omaa lähikirjastoa mahdollisimman paljon ja osallistukaamme kirjastojen järjestämiin tilaisuuksiin. Muista myös katsoa naapurikuntasi kirjaston tapahtumat, jos juuri omassa lähikirjastossa ei ole sinua innostavaa kirjallisuustapahtumaa. Kysypä muuten ensi kerralla kirjaston henkilökunnalta kirjasuosituksia, saatat yllättyä positiivisesti.