Kun kujan päästä alkoi kuulua laulua kotipihalle asti, tiesi kempeleläinen Niina Alajarva pienen poikansa palaavan koulusta kotiin.
Tätä tarinaa laulavasta lapsestaan muistaa hän poikansa Tommi Alajarvan mukaan kertoa aina uudestaan sukulaisille. Eikä laulu ole tauonnut vieläkään, vaikka ikää onkin kertynyt ja parinkymmenen vuoden verran. Sen rinnalle on vain tullut myös muuta musisointia, kuten kitaran soiton harjoittelua.
Ylioppilas kertoo oppineensa lukiovuosien aikana myös suhtautumaan elämään ja asioihin rennosti. Turha stressaaminen ja hankalien asioiden voivotteleminen on jäänyt taakse. Huumorintajuisen miehen viesti on, että myös itselleen on tärkeää osata nauraa eikä elämää saa ottaa liian vakavasti. Tunteet kuuluvat elämään ja on hyvä osata näyttää niitä. Mutta asioiden objektiivinen tarkasteleminen auttaa monesti hyväksymään asiat ja pääsemään eteenpäin vaikeissa tilanteissa.
Yhdeksäsluokkalaisia, joiden tulevaisuuden suunta ei ole vielä selvillä, Alajarva kannustaa lähtemään lukioon.
– Lukiossa saa muutaman vuoden lisäaikaa miettiä, mitä haluaa. Siellä opetetaan nippelitietoa, mutta kannustetaan myös omaan ajatteluun ja kriittisyyteen. Kempeleen lukiossa on lisäksi todella hyvä ilmapiiri. Kokemukseni jälkeen menisin sinne uudestaan, kiittelee Alajarva oppilaitosta.
Lue lisää 26.8. Rantalakeudesta tai diginä!