Tyrnävä Tyrnävän vanhaa hautausmaata tutkittiin viime kesäkuussa osana Emil Aaltosen säätiön rahoittamaa Kirkko, tila ja muisti -tutkimusta. Tutkimuksen aikana dokumentoitiin ja tutkittiin hautakivien ja -ristien muistotekstejä ja kartoitettiin maan alla säilyneitä rakennejäänteitä maatutkauksen avulla.
–Projektin aikana on tarkoitus tutkia, millainen muutos kirkkotiloissa ja hautaustavoissa on vuosisatojen aikana tapahtunut, kertoo Oulun yliopistolla arkeologian post doc -tutkijana toimiva Tiina Väre.
Väreen mukaan Tyrnävän kirkkomaalla pyrittiin pääsemään muun muassa tulipalossa tuhoutuneen kirkon jäljille. Palaneen kirkon sijaintia paikallistettiin rakennuksen perusteiden jäänteiden lisäksi myös hautojen perusteella.
– Kirjallisten lähteiden mukaan kirkon lähellä olisi hautojen tiheämpi alue. Myös kirkon alla on ollut tiettävästi hautoja. Oli aika, jolloin kirkon alle tulevat haudat piti tehdä kivestä. Ne saattaisivat paljastaa kirkon paikan. Tosin voi olla, että kirkollista määräystä noudatettu tuohon aikaan, Väre toteaa.
Tutkimukset on tehty ilman kaivauksia. Väreen mukaan vastaavanlaista tutkimusmenetelmää on käytetty aiemmin menestyksekkäästi myös sellaisten historiallisen ajan hautausten tarkempaan paikallistamiseen, joiden summittainen sijainti on tiedossa.
Tyrnävä valikoitui mukaan tutkimukseen juuri palaneen kirkon sijaintiin liittyvän epäselvyyden vuoksi. Väre kertoo perehtyneensä tutkimuskohteeseen seurakunnan historiaan ja yleishistoriaan tutustumalla.
Tyrnävän asukkaiden kerrotaan perimätiedon mukaan kokoontuneen hataraksi kuvaillussa tuvassa jo ennen vuotta 1655, jolloin Tyrnävän seurakunta erotettiin omaksi kappeliseurakunnasta Limingan emäseurakunnasta. Vuonna 1647 mainitaan pitäjän alueella sijanneen myös kirkon, joka oli rakennettu Tyrnäväjoen sillan kupeeseen rantatörmälle.
– Olisihan se todella mielenkiintoista, jos tämä vieläkin vanhempi kirkko sieltä löytyisi, Väre miettii.
Vajaa 10 vuotta kappeliseurakunnan perustamisen jälkeen valmistui kirkon seuraajaksi suorakaiteen muotoinen hirsinen kirkkorakennus. Tämä kirkko paloi vuoden 1865 tehdyssä tuhopoltossa, ja uusi kirkko rakennettiin eri paikkaan vuonna 1872. Palanutta kirkkoa ympäröinyt kirkkotarha säilyi kuitenkin aktiivisena hautausmaana aina 1890-luvulle saakka.
Vanhalla kirkkomaalla on edelleen useita kymmeniä palaneen kirkon aikaisia sekä sen jälkeen pystytettyjä hautakiviä, -ristejä ja -laattoja. Väre muistuttaa, että niitä tutkimalla voidaan avata mennyttä aikaa.
– Vastaavanlainen dokumentointi on aika suosittua nykyisin. Erilaisten hautamuistomerkkien tyylien ja tekstien tutkimus antaa näkökulman hautaustapojen muutokseen vuosisatojen saatossa, hän selventää.
Tutkimusta on tehty Oulun yliopiston eri laitosten yhteistyönä. Mukana on arkeologian eri suuntausten lisäksi myös kaivannaisalan tiedekunnan geofysiikan erikoistutkija. Maatutkauksesta vastasi Kari Moisio ja 3D-skannauksesta Aki Hakonen. Alueen kokonaiskartoituksen avulla luodaan kartta, jossa näkyvät niin säilyneet hautamuistot kuin maanalaiset rakenteetkin.
Tutkimusryhmä piti hautausmaan maatutkausta ja magnetometriaa koskevan palaverin viime perjantaina.
– Emme ole vielä ehtineet käsitellä aineistoa. Tarkastelimme nyt alustavasti raakadataa, jota on tarkoitus edelleen muokata ja myös yhdistää muihin tietoihin, kuten tarkkoihin karttoihin ja 3D-menetelmällä luotuihin korkeusmalleihin samoilta alueilta tarkempien analyysien mahdollistamiseksi.
Tulokset eivät ole vielä valmiita. Tiedot vaativat tarkempaa analyysia ennen kuin niiden pohjalta voidaan tehdä päätelmiä.
– Meillä ei vielä ole mitään valmiita tuloksia, mutta sekä magneettikentän anomaliat, kuten rakennusten kiviperustukset tai hautautuneet hautamuistomerkit, paljastava magnetometria että maatutkaus kuitenkin paljastivat yksittäisten hautojen lisäksi mahdollisesti muutakin. On mahdollista, että kyseessä voisi olla jokin jatkuvampikin rakenne, mutta varmuutta meillä ei vielä ole. Voi siis olla, ettei kyseessä välttämättä ole kirkko, vaan voi olla pienemmästäkin kysymys, Väre kertoo.
Tyrnävän hautausmaalta koottuja tuloksia tullaan esittelemään New Orleansissa vuodenvaihteessa järjestettävässä Society for Historival Archaeology –konferenssissa (SHA).