Löy­tyi­kö Myl­ly­kir­jas­tos­ta kum­mi­tuk­sia?

Alakoululaiset olivat varustautuneet yökirjastoon taskulampuin.

Yökirjastolaiset ja ohjaajansa Vellu.
Yökirjastolaiset ja ohjaajansa Vellu.
Kuva: Kirsi Kallioniemi

TYRNÄVÄ Perjantai-iltana 21.4. Tyrnävän kirjaston sulkemisaika, lähestyi mutta silti kirjastossa kävi kova kuhina. Eteisaula täyttyi kasseista, makuupusseista ja innokkaista lapsista sillä Tyrnävän kirjaston ensimmäinen yökirjasto oli alkamassa.

Mukaan oli ilmoittautunut 19 lasta 4.-6. -luokilta. Ihan aluksi tutustuimme toisiimme ja kävimme läpi illan ja yön ohjelmaa. Alkuillan aikana esittelimme lempikirjojamme, juttelimme lukemisesta, teimme poistokirjarunoutta, leikimme piilosta ja valmistimme yöpalaa.

Odotetuin hetki oli käsillä pimeän tultua. Tasku- ja otsalamput kaivettiin esiin ja kirjaston valot sammutettiin; oli yökirjastosuunnistuksena aika.

Kirsi-ohjaaja kertoi kirjaston historiasta ja siitä, että kirjaston tiloissa oli aikanaan toiminut mylly ja meijeri. Suunnistuksen aluksi yökirjastolaisten piti päätellä vanhoista valokuvista miten maito ennen vanhaan kuljetettiin meijeriin. Oikea vastaus johdatti yökirjastolaiset karttakätkölle ja seuraaville rasteille.

Suunnistuksen aikana etsittiin tietoa Outi-verkkokirjastosta, myllynkiveä kirjaston lattiasta ja kirjoja kirjastonhyllyistä. Lapset etenivät taskulamppujen valossa rastilta toiselle ja selvittivät kymmennumeroista salakoodia.

Salakoodi paljastui lopulta puhelinnumeroksi, johon piti soittaa. Puhelimen hälyttäessä tunnelma oli hermostunut. Lopulta puheluun vastattiin ja käheä ääni kehotti lapsia etsimään konttorista salaiset ja natisevat portaat ja nousemaan niitä pitkin toiseen kerrokseen.

Portaiden yläpäästä, pimeästä huoneesta löytyi suuri pahvilaatikko ja sen sisältä kaikille suunnistajille Tyrnävä-paidat.

Suunnistuksen jälkeen kellon lähetessä kahtatoista oli aika käpertyä makuupusseihin ja rauhoittua kuuntelemaan Vellu-ohjaajan iltasatua. Kikatus ja kihinä loppuivat vähitellen ja lopulta puoli kolmen aikoihin yöllä hiljaisuus laskeutui vanhaan meijerisaliin.

Aamu valkeni yökirjastolaisten mielestä aivan liian äkkiä. Aamutoimien ja aamupalan jälkeen oli aika pakata kassit ja makuupussit. Ennen kotiinlähtöä kaikille yökirjastolaisille ojennettiin todistus yöpymisestä kirjastossa.

Entäpä onnistuiko joku törmäämään kummitukseen? No, ei ainakaan tässä yökirjastossa. Kummitusten metsästys kuitenkin jatkuu tulevaisuudessa, sillä lasten vaatimuksesta yökirjasto on ehdottomasti järjestettävä uudelleen, mieluiten koko viikonlopun kestävänä.

Ilmoita asiavirheestä