Vaatteita oli miltei koko ruokalan täydeltä: kymmenittäin toppahousuja, välikausihousuja, hanskoja, villasukkia, kalsareita ja huppareita. Näteissä kasoissa ja riveissä oli myös huiveja ja heijastinliivejä sekä kumisaappaita, monoja ja luistimia ja toistakymmentä pyöräilykypärää. Tavarapaljoutta järjestelemässä ollut koulunkäynninohjaaja Tiina Ollakka kertoi tämän olevan löytötavaroiden osalta todellinen ennätysvuosi.
– Joka vuosi koululle jää vaatetta ihan järkyttäviä määriä. Tänä vuonna näitä on vielä tavallista enemmän. En tiedä mistä tämä johtuu. Pipojakin oli jäänyt oppilailta tosi paljon. Olisikohan syynä ollut lämmin toukokuu? Ehkä oppilaat ovat tulleet pipo päässä kouluun ja jättäneet sitten pipon tänne, Ollakka mietti suoristellessaan käsineiden pitkää rivistöä.
Pöytiä silmäillessä saattoi päätellä, että useimmiten oppilailta hukkuva vaatekappale on musta.
– Mustia ulkohousuja ja hanskoja täällä on kaikista eniten, Ollakka vahvisti.
Pari onnetonta oli unohtanut myös silmälasinsa.
– Kenellä voi jäädä omat silmälasit kouluun, taivasteli yksi löytötavaroita läpi käynyt poika.
– Ovatko lapset lähteneet alasti kotiin? hämmästeli puolestaan vaatekasoja valkannut isäihminen.
Muutamalta koululaiselta oli jäänyt matkasta myös koulureppu. Jollakulla oli puolestaan hukkunut sormus ja toisella juomapullo.
– Ihan kaikkea löytyy, Ollakka hymähti.
Oppilaille ja heidän kotijoukoilleen annettiin torstaina mahdollisuus tulla etsimään vaatteiden ja tavaroiden joukosta omansa pois. Perjantaina touhun luonne muuttui, ja tavaraa alettiin kauppaamaan eteenpäin kirpputorihengessä.
– Toki luovutamme vaatteita vielä perjantainakin oikeille omistajille, jos joku sattuu omiaan vielä löytämään, Ollakka totesi.
Ollakan mukaan kaikenkarvaista kampetta alkaa kertyä aina hiljalleen syksystä alkaen.
– Meitä on 10 ohjaajaa tässä talossa. Pitkin vuotta me näitä keräilemme ja koetamme etsiä oikeita omistajia. Siitä huolimatta tavaraa jää koululle paljon.
Ollakan arvion mukaan kaikesta löytövaatteista ja -tavarasta noin 25 prosenttia löytää takaisin oikealle omistajalleen. Sen jälkeen rikkinäiset vaatteet laitetaan menemään ja ehjät pestään ja toimitetaan sitten hyväntekeväisyyteen. Koululla noudatetaan tätä toimintamallia nyt kolmatta vuotta.
– Tänä vuonna ihmiset ovat tavallista paremmin liikkeellä, kun mainostimme asiaa Facebookissa, Ollakka arvioi kävijämäärää.
Satu Hyry oli saapunut löytövaatepisteelle pienten lastensa kanssa. Hyry piteli käsissään villasukkia ja -vanttuita. Osa kadoksissa olevista vaatteista oli vielä löytymättä.
– Yhdet ulkohousut ja useammat kalsarit on hukassa. Meidän ekaluokkalaiselta pojalta jää liikuntatunnin jälkeen monesti kalsarit tänne. Lähinnä meidän poikien vaatteita nyt täältä etsiskelen, Hyry tuumasi.
Hyryn lisäksi ruokalan pöytien äärellä kävi lukuisia muitakin kadonneiden vaatteiden etsijöitä.
Päivän aikana koettiin myös monta iloista jälleennäkemistä, kun oma vaatekappale sattui kohdalle ja löysi näin tiensä takaisin kotiin.
