Teemu Pääkkö / Kempeleen Kokoomus Ry kirjoitti Rantalakeudessa 5.6. erinomaisen kannanoton koskien viisivuotiaiden varhaiskasvatuskokeilua. Kokeilun merkitys tunnustetaan ja toimintamallilla on varmasti suuri merkitys lasten kasvulle, kehittymiselle ja oppimiselle, kuten kirjoituksessa todetaan. Samalla korostetaan sitä, kuinka tärkeää on panostaa varhaiskasvatukseen ja lapsiin, mikä onkin totta ja tulevaisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Pandemia on aiheuttanut koululaisille oppimisvajetta, vaikka etäopetukseen onkin panostettu ja se pääsääntöisesti sujuu hyvin. Nämä kevään kaksi viimeistä lähiopetusviikkoa eivät tilannetta juurikaan ehdi helpottaa.
Sama tilanne on varhaiskasvatuksessa. Paljon lapsia on ollut kuukausia kotona eri järjestelyin. Tämä asettaa opetushenkilöstön ison haasteen eteen syksyllä, kun lapset ovat varhaiskasvatuksen ja lähiopetuksen piirissä. Siksi onkin erikoista, että meillä Kempeleessä on käynnissä YT-neuvottelut, joiden mahdollisena seurauksena voi olla koko henkilöstön lomautus ja osan irtisanominen.
Näin opetusalan ammattilaisena minulle ei tämä logiikka aukea eli kuten kirjoituksessa todetaan: ”Esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n mukaan pandemian rajoittamiseksi tehtävät toimet aiheuttavat pitkäaikaisia taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia haavoittuvassa asemassa olevien lasten elämään.”
Voikin aiheellisesti kysyä, mitä aiheuttaa opettajien, koulunkäynninohjaajien, lastenhoitajien, erityisopettajien, erityislastenohjaajien, sosiaalityöntekijöiden, perhetyöntekijöiden, psykologien, kuraattoreiden, terveydenhoitajien, nuorisotyöntekijöiden ja muiden lasten ja perheiden parissa työtä tekevien lomautus? Samaa pohdintaa voisi käydä ryhmäkokojen kasvattamisen, tuntikehyksen leikkaamisen, ohjaajaresurssin vähentämisen ja sijaiskiellon seurauksilla lasten ja nuorten hyvinvoinnille.
Pahoinvoinnin kustannukset ovat moninkertaiset huostaanottojen ja muiden raskaiden toimenpiteiden kautta. Silloin ollaan usein auttamattomasti myöhässä lapsen ja nuoren tulevaisuuden kannalta.
Ymmärrän yritysmaailman lomautuslogiikan: jos tuote ei käy kaupaksi, henkilöstö lomautetaan ja tuotanto ajetaan alas. Meillä tilanne on aivan päinvastainen. Tarve kaikelle palvelulle ja työlle on nyt erityisen suuri, mutta silti lomautus vaikuttaa poliittisten päättäjien mielestä olevan relevantti vaihtoehto. Itse ajattelen niin, että jos käytän jotakin palvelua, maksan siitä täyden hinnan eli en oleta, että palvelun tarjoaja kustantaa saamani palvelun kokonaan tai osittain oman työntekijänsä lomautuksella. Kuitenkin kuntapalveluissa on päättäjien mielestä ok, että vältetään viimeiseen asti kuntalaisten yhteisvastuuta veroäyrin noston muodossa ja laitetaan maksumieheksi tai -naiseksi kunnan työntekijä.
On myös kyseenalaista, mitä taloudellista hyötyä mahdollisesta lomautuksesta on. Lomautukset heikentävät työtehoa, lisäävät sairauspoissaoloja ja työntekijöiden vaihtuvuutta sekä heikentävät palvelutuotantoa, joka on kuntien osalta pääsääntöisesti lakisääteistä.
Meillä on useita ammattialoja, joissa rekrytointi on jo nyt erittäin haastavaa. Esimerkkeinä sosiaalityöntekijät, terveydenhuollon ammattilaiset, psykologit. En usko, että lomautuskunta on se houkuttelevin vaihtoehto, kun ihmiset miettivät tulevaa työpaikkaansa.
Ensi vuosi on kuntavaalivuosi. Kannustankin kaikkia kunnan työntekijöitä seuraamaan puolueiden ja päättäjien mielipiteitä, puheenvuoroja ja päätöksiä, jotta näette niissä heijastuksena tekemänne työn arvostuksen ja merkityksen. Voi olla, että löydätte eroja ihmisten ja puolueiden välillä päätöksenne tueksi.