Aamu on valjennut tavalliseen tapaan – harmaana. Pieni tauko työhön ja koulunkäyntiin on terve-tullut, sillä olemme kaikki iso, emo ja minä aivan uuvuksissa. Emo on korkeimman tutkinnon suorit-tanut ravintoterapeutti ja iso vastaavasti yliopiston paras asiantuntija tekniikan alalla. Itse käyn kol-matta luokkaa koulussani, jossa tärkein oppiaine on uusien sanaluetteloiden kertaaminen ja tuorei-den käsitteiden omaksuminen. Lisäksi opiskelemme matematiikkaa ja kasvisruokien laittoa.
Minusta koulu on joskus puuduttavan tylsää; haluaisin usein juosta ja hyppiä ulkona ja nauraa ää-neen, kun jokin lintu joskus suhahtaa ohitseni tai kun auringon säde harvoin pilkahtaa raskaan pilvi-verhon takaa. Mutta elämäämme säätelevät pykälät.
Joulu-sana on vielä olemassa jäänteenä jostain hamasta menneisyydestä. Ja se tarkoittaa muuta-man päivän vapaata.
Emo näyttää väsyneeltä, sillä keittiörobotti jouduttiin lähettämään huoltoon eikä sitä saatu joulu-töihin takaisin korjausruuhkan vuoksi. Emo haluaa valmistaa kaiken itse. Minun mielestäni emme tarvitsisi niin monenlaista ruokaa, mutta emo haluaa. Hän loihtii mitä ihanimpia kasvisruokia – ku-kaan muu ei osaa tehdä sellaisia. Ison tehtävä on puunata ulkopuolet, joten hän aloittaa tietenkin autosta, joka on viimeisintä sähköautomallia, virtaviivainen, kaunis ja mukava sisältä ja ulkoa sekä ennen kaikkea vähäenerginen. Aurinkoenergia-automalli olisi vielä parempi, mutta kun aurinko näyttäytyy täällä niin harvoin.
Sisätiloissa meidän ei juurikaan tarvitse siivota, sillä erikoisrobotit huolehtivat talomme putsauk-sesta joka päivä. Minun tehtäväni on koristella joulupuu hopeisilla ja kultaisilla nauhoilla. En tiedä, mitä kaikki tarkoittaa, mutta emon sanojen mukaan sekin on jäänne jostain niin kuin koko joulu.
Joulupöytäämme ovat saapuneet myös äidin sukulainen, miesoletettu ja isän sukulainen, naisole-tettu. Heillä kummallakaan ei ole perhettä ja siksi he haluavat tulla joka joulu meidän kotiimme jou-luaattoillaksi. Heitä ilahduttaa joka kerta se, miten hyvin olen omaksunut nykyaikaisia sanoja. - An-teeksi! Pykälä 2019 äiti, isä: kielletyt sanat.
Ruoka tuoksuu herkulliselta ja maistuu ravitsevalle. Syömme hyvällä ruokahalulla ja rupattelemme vuoden aikana tapahtuneesta. Aikuiset ihmettelevät nopeaa muutosta yhteiskunnassa. Kukaan ei muista joulun alkuperäistä merkitystä – edes ranteessa vilkkuva tietokoneeni ei tiedä asiasta mitään, kun yritän salaa katsoa.
Kuuntelemme musiikkia ja katselemme joulupuuta. Huoneissa palavat vain pienet tuikut itsevalai-sevien kuusinauhojen lisäksi. Menen ikkunan luo nähdäkseni, onko ulkona jo sysipimeää. Silloin huo-maan jotain merkillistä: taivaalta putoilee valkoisia, erimuotoisia pumpulitelejä. Huudahdan epä-hienosti isoon ääneen, peloissani: ”Mitä tuo on?” Kaikki ryntäävät luokseni. Katselemme epätietoi-suuden vallassa ulos. Hetken kuluttua ison ja emon silmät puristuvat kiinni ja sitten alkavat valua vedet.
Marita Isomaa
Kempele