Montako kylää kuolee seuraavan vuosikymmenen aikana?
Tähän toimittajan kysymykseen Suomen Kylätoiminta ry:n puheenjohtaja Petri Rinne kertoo ensimykistyksen jälkeen hämmästellen vastanneensa.
– Kylät eivät kuole, ne muuttuvat ja sopeutuvat ajassa, Rinne toteaa sanoneensa.
– Kyläläisten juuret ovat syvällä. Se mikä tänään näyttää kuolevalta kylältä, voi olla huomenna matkailu-, kaivos-, metsätalous- tai taiteilijaresidenssikylä, hän jatkaa.
Yleensä kylän kuolemasta puhutaan siinä vaiheessa, kun kyläkoulu saa lakkautuspäätöksen. Vaikka koululla suuri merkitys kylän toimintaan on, lähtee aktiivisuus kyläläisistä itsestään. On paljon vireitä kyläkulmia, missä koulua ei enää ole. On myös paljon kyliä, joissa ei ole minkäänlaisia kunnallisia palveluita.
Limingassa koulunsa menettävien kylien kehittämiseen halutaan tarttua luottamushenkilöiden ja kyläyhdistysten yhteistyöllä. Avaus on tärkeä. Kunnissa pitäisi muistaa kylissä oleva voimavara. Mitä elävämpiä kylät ovat, sen paremmin voi koko kunta.
Olen itse kotoisin pieneltä kylältä, missä koulu lopetettiin jo 70-luvun puolivälissä. Ainoat palvelut ovat koululaislinja-auto ja posti. Silti kylä ei ole kuolemassa, vaikka pienentynyt onkin aiemmista ajoista. Kuten Rinne huomauttaa, kyläläisten juuret ovat syvällä.
Kylien kehittämiseen on tarjolla myös rahaa esimerkiksi Leader-rahoituksen kautta. Hankkeet vaativat kuitenkin aktiiveja, jotka vievät asioita eteenpäin.
Yksin kyliä ei saa jättää, vaan kuntien on tuettava jo orastavaakin kylätoimintaa. Muokattaviin strategioihin tulee kylien kehittäminen nostaa yhdeksi tärkeäksi tehtäväksi. Kunnissa on tietotaitoa myös hankerahoitusten byrokratiaan, mitä kylille voisi entistä enemmän tarjota.
Lakeuden kylillä on paljon annettavaa myös matkailullisessa mielessä. Helmet pitää vain osata jalostaa tuotteiksi. Silloin kylille voidaan synnyttää uutta elinkeinotoimintaa ja uutta pöhinää.