Olen ollut mukana lionstoiminnassa kaksi vuotta. Tiesin toiminnasta aiemmin vain sen, että lionsklubit järjestävät tapahtumia ja jakavat stipendejä.
Olen kotoisin Ranualta. Lions Club Ranua on järjestänyt Hillamarkkinoita 1970-luvun puolestavälistä lähtien. Lapsena minulle ostettiin sieltä se vuoden ainoa heliumilmapallo tai iso kassillinen piirustuspaperia.
Kun minut pyydettiin mukaan LC Liminka Kultasirkkuihin, kuulustelin tarkasti silloista presidenttiä. Kuulin, että lionsklubien yhtenä tavoitteena on antaa tilaisuuksissa mahdollisuus jäsenille vapaaseen keskusteluun kaikista yleisesti kiinnostavista asioista, ei kuitenkaan väittelyyn puoluepolitiikasta eikä uskonnosta. Toiminta on sitoutumatonta.
Yllätyin, että Kultasirkut on naisklubi. Perinteiset lionsklubit ovat miesklubeja, ja miesten puolisot voivat osallistua Lady-toimintaan. Nykyisin on olemassa myös yhteisklubeja, joissa jäseninä voi olla miehiä ja naisia. Tämä on mielestäni nykyaikaista ja oikea kehityssuunta.
Nyt olen klubin presidentti. Tehtävä kestää vain vuoden. Jokainen klubin jäsen saa olla presidenttinä vuorollaan.
Toiminta ei olekaan niin jäykkää kuin oletin. Jäsenet ovat sydämellisiä ja mukana sen takia, että haluavat auttaa lähimmäisiä, osallistua hyväntekeväisyyteen ja talkoilla yhdessä. Jäsenen yhteiskunnallisella asemalla tai varakkuudella ei ole merkitystä. Pääasia on, että on luotettava ja aktiivinen ihminen, joka haluaa tehdä hyvää. Lionstoiminta on ennen kaikkea palvelutoimintaa ja paikkakunnan ihmisten avustamista.
Mutta miksi nyt lionsklubeilla on menossa ratkaisun hetket? Siksi, että jäsenmäärä vähenee uhkaavasti ja jäsenistön keski-ikä on aika korkea. Mukaan pitää houkutella ”nuoria” kolmi- ja nelikymppisiä, koska toiminta lopulta käy liian raskaaksi pienenevälle, eläköityvälle ryhmälle. Miten käy monien paikallisten tapahtumien (kuten Wanhan Ajan Joulun Limingassa), jos nämä nyt vielä pirteät mutta vanhenevat jäsenet enää pysty huolehtimaan organisoinnista ja talkootehtävistä? Nuoria tarvitaan myös markkinointiavuksi sosiaalisessa mediassa.
En ole keksinyt vielä kovin hyvää houkutinta, vaikka olen itsekin vasta nelikymppinen. Sen olen huomannut, että 99-vuotias kansainvälinen Lions-järjestö tarvitsee lisää nykyaikaistamista sekä tuoreita, jopa radikaaleja ideoita.
Olisi todella suuri menetys hyväntekeväisyydelle ja vapaaehtoistoiminnalle, jos lionstoiminta hiipuu seuraavien vuosikymmenien aikana eikä uutta sukupolvea saada mukaan järjestöön.