KEMPELE Metsokankaalaiset Aino-Maria, Aleksi ja Luukas Eskola latoivat kiviä toisensa perään lauantaina Linnakankaan louhosmontun pohjalla, paahtavan auringon alla.
– Tästä tulee jatulintarha, sisarukset valottivat työn tiimellyksessä.
Jatulintarha syntyi kansainvälisen kuvanveisosymposiumin kylkiäisenä pidetyn, kaikille avoimen yhteisötyöpajan tuloksena. Jatulintarhan rakennukseen osallistui lauantaipäivän aikana Eskolan sisarusten lisäksi parisenkymmentä henkilöitä niin Kempeleestä kuin kauempaakin.
Jatulintarha tulee jäämään lähitulevaisuudessa veden alle. Monttu täyttyy parissa kolmessa vuodessa kirkkaasta pohjavedestä Destian lopettaessa vuodenvaihteessa alueen louhostoiminnan ja veden pumppaamisen.
– Muutaman vuoden kuluttua on kiva tulla tänne montulle lasten kanssa snorkailemaan ja katselemaan pohjassa olevaa taideteosta, jonka tekemiseen on itse päässyt osallistumaan, sisaruskatraan vanhemmat Reetta ja Toni Eskola kommentoivat.
Linnakallion louhosalueen visiona vuodelle 2025 on olla Suomen ainutlaatuisin seikkailu- ja vapaa-ajan keskus, joka tarjoaa riemua, elämyksiä, viihdettä ja aktiviteetteja kaikenikäisille.
– Toivottavasti Kempeleen kunnalla riittää rohkeutta ja rahaa pitää kiinni tästä visiosta, Eskolat toteavat.
Perhe toivoo Linnakallion louhoksesta virkistysaluetta, jossa voi harrastaa ympäri vuoden.
– Uimaranta näyttääkin saaneen jo muotojaan. Sen lisäksi mukavia juttuja alueelle voisivat olla esimerkiksi frisbeegolfrata, laavu, ulkokuntoilupaikka, seikkailurata ja jotain kioski- ja kahvilatoimintaa. Alueessa on kovasti potentiaalia.
Samaan aikaan kun Linnakallion louhosmontun pohjalle syntyi jatulintarha, viime viikon maanantaina käynnistyneen kansainvälisen kuvanveistosymposiumin Art Linnakallion neljä taiteilijaa valmistelivat alueella omia tilataideteoksiaan.
Tanskalaisen Alfio Bonannon, intilalaisen Latika Kattin, norjalaisen Knut Woldin ja liminkalais-oululaisen Sakari Matinlaurin kivestä-, betonista ja teräksestä tekemät tilataideteokset jäävät jatulintarhan tavoin veden pinnan alapuolelle, lukuun ottamatta Matinlaurin osittain kelluvia teräsmajakoita.
– Tämä on todella mielenkiintoinen ja erilainen projekti. Tämä on ensimmäinen vierailuni Suomessa, ensimmäinen kertani kun työstän graniittia ja ensimmäinen vedenalainen työni, Intian eturivin kuvanveistäjiin kuuluva Latika Katt kertoo.
Kattin käsissä graniittilohkareesta syntyy merieläimen fossiilisia jäännöksiä muistuttava kokonaisuus.
– Olen nauttinut tästä projektista ja Kempeleestä suunnattomasti. Ainoa asia, joka ihmetyttää on se, että missä kaikki ihmiset ovat iltaisin? Missään ei näy ketään, intialaistaiteilija hämmästelee.
Art Linnakallio on osa Kempele 150 ja Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa ja aloittaa Kempeleessä kansainvälisten taidesymposiumien sarjan.
– Tästä eteenpäin taidesymposiumeja tullaan järjestämään parin vuoden välein. Tulevien vuosien veistokset sijoitetaan pääosin kallion päälle. Näin saadaan aikaan upea ja pysyvä ympäristötaideteos, joka on kansanvälisesti harvinainen ja ainutlaatuinen kulttuurikohde, kertoo näyttelykuraattori Antti Ylönen.
Ensimmäisen taidesymposiumin sekä yhteisötyöpajan aikaansaannoksia esitellään 26.8. kello 16 kaikille avoimissa näyttelyn avajaisissa.
– Taideteokset valaistaan ja taiteilijat ovat paikalla kertomassa töistään, luvassa on myös pientä syötävää, juotavaa ja ohjelmaa, Kempeleen kunnan kirjasto- ja kulttuurijohtaja Anne Toppari lupaa.
Hän muistuttaa, että ennen avajaisia on luvassa vielä taideseminaari, jossa Art Linnakallion taiteilijat kertovat itsestään ja töistään.
Tilaisuus järjestetään Kempele Akatemian tiloissa lauantaina 19.8.