Kahden hengen edustuksella Muorit vaelsivat Pyhtäältä Porvooseen 11.-14.7. Viestikapula saatiin Pyhtään kirkolla tiistai iltapäivällä, jonka jälkeen 7 km kävelyä yöpaikalle Loviisan rajalle Kukuljärvelle. Yö sujui makeasti nukkuen laavussa.
Keskiviikkona matka jatkui ensin kohti Loviisaa, jossa luimme viestin Raatihuoneella neljälle kaupungin edustajalle, paikalla oli myös lehtitoimittaja. Sitten suuntasimme Pernajaan, jossa saimme yöpyä pappilan pihalla. Kävimme katsomassa Mikael Agricolan muistomerkkejä illalla joutessamme. Matkaa päivän aikana kertyi 24 km.Torstaina ohjelmassa oli vain kävelyä maantien pientareella. Majoituimme Porvoon puolelle Venjärven rannalla sijaitsevalla Porvoon Polunlöytäjien kämpällä. Ilta meni saunoessa ja syödessä. Matkaa 18km.
Viimeisenä päivänä eli perjantaina oli matkaa enää 10km Porvoon tuomiokirkolle ja olimme siellä jo yhdeltä. Sukuloinnin ja karkkitehtaalla käynnin jälkeen menimme takaisin kirkolle neljäksi lukemaan Porvoon kaupungin edustajalle ja PoPon lippukunnanjohtajalle viestin. Seuraavan ryhmän saavuttua luovutimme heille viestikapulan ja synttärisankarin kunniaksi söimme kakkua, jonka jälkeen lähdimme ajamaan Liminkaan.
Saimme viestiankkurin Muoreilta 14.7. Porvoon tuomiokirkolla ja aloitimme oitis kävelyn kohti Sipoota. Pystytimme telttamme Hinthaarassa sijaitsevan majatalon pihapiiriin. Toinen yö vietettiin Sipoonkorven kansallispuistossa, josta poistuminen seuraavana päivänä tuotti haasteita. Pallogrilliä kantavaa Lykkiä pidätteli Metsähallituksen teettämä kyselytutkimus, ja toisaalla Mustikoiden ja Susien matkaa viivästyttivät karttaan merkitsemätön sotilasalue ja karttaan merkitty polku, joka oli mystisesti kadonnut. Ennakoimattomista lisäkilometreistä ja helteestä huolimatta ehdimme Vantaan kaupungintalolle ajoissa.
Kolmas yö vietettiin erään omakotitalon pihalla lentoaseman liepeillä. Kylpypaljun vesi oli täsmähoitoa jaloillemme. Neljännen yön olimme Bodom-järvellä, jossa saimme kuulla epäilyttävän tarkkaa aikalaistodistusta vuoden 1960 tapahtumista. Viimeinen yöpaikkamme löytyi Kirkkonummen Metsänkävijöiden partiokololta.
Vaelluksen aikana viestimme saivat kuulla Sipoo, Vantaa, Espoo, Kirkkonummi ja Siuntio. Kuntapäättäjien kanssa sovituista aikatauluista oli pidettävä kiinni. Viestinlukutilaisuudet hoidimme timmisti ja iltaisin oli aikaa tutustua paikallisiin kohteisiin. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan kaikkialla, ja saimme uusia hienoja kokemuksia.
Matkamme eteni mahdollisimman tarkasti alkuperäisen Kuninkaantien linjauksia noudattaen. Saimme huomata, että pääkaupunkiseudullakin tie monesti kulki vehreissä maisemissa. Itikat eivät haitanneet. Myös ruokahuoltomme oli maaston mukainen, eli runsaiden sponsoriruokien lisäksi hyödynsimme kestikievareiden palveluksia. Ja lopuksi: Sudet on susia ja vaikka hellettä ja kastelua riitti, Limingan Mustikat eivät ehtineet kypsyä matkalla!