Perjantaina Helmen Pirtillä Ala-Temmeksellä piti juhlia satavuotiasta Aino Pullia. Vieraitakin oli tulossa kymmeniä, mutta koronavirus muutti suunnitelmat. Syntymäpäivää vietetään Vesperkodilla asukkaiden ja henkilöstön kesken.
– Toimitamme sinne kakun. Omat juhlat pidetään myöhemmin kesällä, jos virustilanne sen mahdollistaa, Aino Pullin poika Reijo Pulli kertoo.
Juhliin oli tulossa vieraita Uudesta-Seelannista asti. Kaukaiset vieraat joutuivat kuitenkin kääntymään matkarajoitusten vuoksi Espanjassa takaisin kotimaahansa.
Juhlissa olisi ollut koolla viisi sukupolvea. Suvun tuorein jäsen, Reijo Pullin Merja-tyttären lapsen Saanan tytär Ilona syntyi joulukuun alussa.
– Äiti on hyvässä voinnissa. Opettelin soittamaan haitarilla hänen suosikkivirtensä Päivä vain ja hetki kerrallansa, jonka olisin juhlassa soittanut. Nyt emme ole häntä päässeet vähään aikaan koronarajoitusten vuoksi katsomaan, Pulli harmittelee.
Aino Pullin veljentytär Maire Laukkanen kertoo tätinsä olleen aina positiivinen, iloinen ja muita auttava. Hän epäilee valoisan elämänasenteen olevan myös pitkän iän salaisuus. Vaikka vastoinkäymisiäkin on syntymäpäiväsankarin elämässä ollut, hän on aina löytänyt jonkin iloisen ja hyvän asian kiitollisuuden kohteeksi.
– Kun Aino asui Jussilassa, kävi hän vuosikausia terveyskeskuksen vuodeosastolla kampaamassa vanhusten hiuksia, hieromassa ja hakemassa heille juotavaa, Laukkanen muistelee.
Pulli on ollut ahkerasti mukana myös eläkeläisten toiminnassa.
– Aino on ollut luova ihminen. Hän on esimerkiksi näytellyt ja lausunut runoja. Aino on myös ollut kova leipomaan. On valmistanut niin häitä kuin hautajaisia. Hänen hiivaleipänsä on Ketunmaan parasta: hyvin noussutta ja makiaa, Maire Laukkanen jatkaa.
Reijo Pullin kansakouluaikana äidin hiivaleipä oli tärkeä osa koulupäivää.
– Kouluruokaa en syönyt. Minulla oli aina äidin leipää ja paistettuja kananmunia mukana.
Molemmilla on monia muistoja Aino Pullin aktiivivuosikymmeniltä. Reijo Pullille on jäänyt mieleen äitinsä porstuan maalaus.
– Olin silloin kahdeksan. Äiti seisoi vanhan puutuolin päällä ja maalasi. Jotakin hän hihkaisi minulle, kun tuoli rysähti ja äiti tippui lattialle. Värttinäluu meni poikki. Silloin oli juuri heinänteko alkamassa. Valkoinen kipsi kädessä hän nosteli seipäälle heiniä, eikä katkennut käsi hidastanut tahtia.
Maire Laukkaselle on jäänyt vahva muisto ajalta, jolloin hän itse oli vielä alle kolmevuotias.
– Aino ja Martti olivat kihloissa. Ilta-aurinko paistoi, kun he tulivat naureskellen peräkamarista. Martti kiusasi leikillään Ainoa. Muistan tarranneeni Martista kiinni, ettei hän kiusaisi Ainoa, joka oli minua hoitanut. Muistan, että Ainon mekko oli väriltään suklaanruskea ja yläosassa oli keltaista. Martti oli villin ja vallattoman näköinen, Laukkanen hymyilee.
Reijo Pulli kertoo äitinsä pitäneen aina kukista.
– Kun hän oli Ketunmaan keittäjänä, sai hän sieltä liivian. Sen jälkeläisiä kasvaa minulla Ketunmaassa edelleen.
Aino Pullin pitkä elämä
Aino Sofia Heiskari syntyi 3. huhtikuuta 1920 Jaakko ja Fiia Heiskarin viidenneksi lapseksi.
Juhlii
100 vuoden merkkipaalua Vesperkodissa. Perjantaille suunnitellut isommat juhlat on siirretty koronavirustilanteen vuoksi.
Avioitui Martti Pullin kanssa. Aino vihittiin Siiri Sirviöltä lainatussa hääpuvussa juhannuksena 1947.
Teki elämänuransa maatilan emäntänä. Työskenteli myös Hongiston kehräämöllä ja Ketunmaan koulun keittäjänä. Koululla oli nuorenparin ensimmäinen koti.
Kaksi lasta, viisi lastenlasta, viisi lastenlastenlasta ja yksi lapsenlapsenlapsenlapsi.