Siitä on nyt hieman vajaat seitsemän vuotta, kun liminkalainen Arto Junno innostui frisbeegolfista. Tuolloin Junno oli lastensa kanssa Rantakylässä uintireissulla, kun virkistysalueen metsikössä ketjukoriin lennätetty kiekko herätti mielenkiinnon.
– Se tapahtui vähän vahingossa. Lähdin kyselemään, että mitä tämä on. Sain kiekon kouraani ja minulle kerrottiin, että kyse on frisbeegolfista, Junno muistelee.
– Heittolajit ovat aina jostakin syystä viehättäneet ja rupesin ottamaan asiasta enemmän selvää. Ajattelin, että tässä voisi olla vanhemmallekin ihmiselle hyvä laji. Siitä se lähti.
Junnolla oli entuudestaan pesäpallo- ja kaukalopallotaustaa ja tämä epäilemättä edesauttoi uuden suosikkilajin omaksumisessa. Aiempi urheiluhistoria ei kuitenkaan ole välttämätön. Liminkalainen muistuttaa, että frisbeegolf on ennen kaikkea tekniikkalaji. Fyysisiä ominaisuuksia tärkeämpää on pääkopan kestäminen.
– Käytännössä muita rajoituksia ei ole kuin oma mieli. Ja se, että haluaa liikkua. Voima ei juurikaan sanele – päälaji tämä on. Jos meinaa kehittyä, pitää pystyä analysoimaan omaa heittoasentoa ja tuulia sun muuta. Minäkin olen joutunut seisomaan vessan peilin edessä monet illat, että saan käden linjan oikeaksi, Junno nauraa.
Frisbeegolfissa käytettäviä pelivälineitä kaupataan tätä nykyä urheilukaupoissa, marketeissa ja jopa huoltoasemilla. Lajiin hurahtaneilta saattaa löytyä todella mittavia kiekkovalikoimia, Junnollakin muovilättysiä on toistasataa. Frisbeegolf on välineurheilua, mutta alkuun pääsee hyvinkin pienellä panostuksella.
– Harrastajalla ei välttämättä tarvitse olla kuin putteri ja keskimatkan kiekko. Aloittelijalle suosittelen oikeastaan pelkkiä putteriheittoja. Puttaus on lajissa kaikista tärkeintä ja siihen omakin pelini perustuu. Draiveri ei ole alussa se paras kiekko, vaikka itse aloitinkin sillä. Lähdin vähän väärästä päästä liikkeelle, liminkalaisgolffari virnistää.
– Sopivan kiekon löytäminen voi olla aloittelijalle hankalaa. Alan liikkeistä löytyy ammattitaitoa ja he osaavat neuvoa siinä, millainen kiekko aluksi kannattaa hankkia. Eikä se ole sen kalliimpaa kuin tavallisessa kaupassa. Alussa radallakin olisi hyvä olla mukana joku, joka pystyy neuvomaan. Ei aloittelija voi tietää oikeita otteita, vartalon asentoja, lantion kääntymisiä ja kaikkea muuta.
Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen selvityksen mukaan Suomessa on frisbeegolfin harrastajia yli neljännesmiljoona. Lajin on sanottu rantautuneen valtakuntaan jo 1980-luvulla, mutta suureen suosioon se on noussut viimeisen 10–15 vuoden aikana.
– Minua lajissa viehätti se, kun oivalsi miten kiekon saa liitelemään sinne, minne haluaa. Se oli yksi iso tekijä. Toisekseen se, että saa itsensä sängyn pohjalta ulkoilemaan. Siinä menee herkästi pari–kolme tuntia, kun kiertää radan. Ja uusia kavereita ja tuttuja tulee todella paljon. Tämän myötä olen tutustunut ihmisiin ympäri Eurooppaa.
Eniten frisbeegolfradoilla näkyy väkeä silloin, kun ilmat ovat mukavat ja maa sulana. Lajia voi kuitenkin harrastaa säästä tai vuodenajasta riippumatta – myös talvella. Helmikuussa Ukkohallassa järjestettiin umpihankifrisbeegolfin maailmanmestaruuskisat. Näistä karkeloista Junno kävi pokkaamassa MM-kultaa.
– Lähdin normaalia aikaisemmin työmatkalle ja ajattelin käydä matkalla kiertämässä kisat. Minulla oli vähän tuuria, kun keli oli todella hankala. Oli lumisadetta ja erittäin kova tuuli. Jostain syystä kovat tuulet ovat sopineet minulle. Onhan se vähän sama kuin eukonkanto- tai suopotkupallokisat, mutta saihan siitä jonkinlaisen tittelin itselleen!
Arto Junno ja frisbeegolf
Liminkalainen Arto Junno on umpihankifrisbeegolfin hallitseva maailmanmestari.
Edustaa Kempeleen Frisbeeseuraa.
Syntynyt vuonna 1968 Pulkkilassa.
Ensikosketus frisbeegolfiin Limingan Rantakylän radalla kesällä 2013.
Työskennellyt kolmisenkymmentä vuotta hitsaajana. Valmistanut lahjoitusmateriaaleista löytökiekkosäiliöitä useille frisbeegolfradoille ympäri Suomea. Herrasmiesharrastajat toimittavat säiliöihin väylien varteen hukkuneita pelivälineitä, jotka vastuuhenkilö tai -seura pyrkii palauttamaan oikealle omistajalle. Tämän vuoksi harrastajan kannattaa merkitä kiekkonsa esimerkiksi puhelinnumerolla.
Pelivälineenä käytetyt kiekot voidaan jakaa kolmeen ryhmään: pitkiin heittoihin tarkoitettuihin draivereihein, keskipitkän matkan mid-range-kiekkoihin ja lähipelissä käytettäviin puttereihin.
Frisbeegolf täyttää Arto Junnon vapaa-aikaa muutoinkin kuin ratoja kiertämällä. Pitkään hitsaajana työskennellyt liminkalainen on valmistanut parisenkymmentä metallisäiliötä frisbeegolfväylien varsilta poimituille löytökiekoille. Pömpeleitään mies on toimittanut radoille aina Helsinkiä myöten. Ilmaiseksi. Rakkaudesta lajiin.
– Kolme vuotta taaksepäin olin Savonlinnassa töissä ja vapaalla kävin heittämässä Punkaharjulla. Sinne oli tehty vanerista palautuslaatikko. Se särjettiin ja harrastajien palauttamat löytökiekot varastettiin. Se ärsytti, Junno kertaa.
– Minulla oli materiaalia ja ammattitaitoa, ja tein ensimmäisen sinne. Ajattelin, että tuollainen teräksinen on vähän hankalampi särkeä. Nyt jonossa on yksitoista tilausta. Tietääpähän taas, mitä tulevana kesänä luppoajalla tekee.
Hitsaushommat ovat kuljettaneet liminkalaista välillä hyvinkin kauas ja matkatavaroiden joukkoon päätyy myös frisbee. Pelivälinettä Junno on lennättänyt niin Uruguayssa kuin Etelä-Afrikassakin. Kaukomailla ratoja ei välttämättä ole, mutta vaihtoehtomaalina on voinut toimia vaikka viheralueen roskalaatikko.
– Samat syyt siinä on kuin täälläkin. Saa itsensä liikkeelle. Muutenhan sitä makoilisi vain hotellissa, Junno naurahtaa.
Mikä kotiseudun radoista olisi maailmanmestarin mielestä sopiva aloittelijalle?
– Köykkyri. Siellä ei tarvitse repiä ihan täysiä. Väylät ovat sopivan lyhyitä, mutta rata vaatii teknisyyttä. Vaikka olenkin Limingasta, niin Köykkyri on minun kotiratani.
