Liminka 540-vuotiaan Limingan juhlistaminen huipentui lauantaina rauhanyhdistyksellä järjestettyyn pääjuhlaan. Juhlapäivä käynnistyi Limingan kirkossa, jossa pidettiin piispanmessu Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmen johdolla ja tehtiin kunniakäynti sankarivainajien muistomerkeillä.
Juhlan juontajana toiminut juhlavuositoimikunnan sihteeri Mikko Ihalainen kertoi tapahtuman väkimäärän olleen järjestäjille yllätys.
Limingan pyöreitä vuosia saapui juhlistamaan noin 400 henkeä. Tilaisuudessa kuultiin liminkalaisten nuorten musisointia ja liuta juhlapuheita, joita kaikkia yhdisti vahva kokemus liminkalaisesta yhteisöllisyydestä ja elinvoimaisuudesta.
Tervehdyssanoista vastannut Limingan kunnanvaltuuston puheenjohtaja Mari Viljas toi esille yhteistyön, jolla kasvavaa kuntaa on kehitetty. Yhteisöllisyyden perustana on toiminut vahva osuuskunta-aate.
– Limingassa on nyt hieman yli 10 000 asukasta, ja kunta on ikärakenteeltaan Suomen nuorin ja kärkisijoilla myös Euroopan mittakaavassa. Liminka on Suomen parhaimpien kuntien joukossa monella mittarilla mitattuna.
Viljas muistutti, että kunnassa on pidettävä huoli siitä, että kasvulle on mahdollisuus myös jatkossa. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsi kuituverkon, joka voi osaltaan olla vahvistamassa paikallisten yritysten maailmanvalloitusta.
Taideyliopiston rehtori Jari Perkiömäki kertoi puheessaan Limingan olleen vauras kunta jo silloin, kun Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu aloitti toimintansa vuonna 1848. Kun suomalainen sääty-yhteiskunta alkoi muuttaa muotoaan, oltiin täällä ajan hermolla: tilattiin sanomalehtiä, keskusteltiin ajankohtaisista asioista, perustettiin kirjastoja ja kouluja.
– Kansakoulu avattiin tänne Suomen ensimmäisten kuntien joukossa vuonna 1871. Limingasta on myös tullut merkittävä taiteen tyyssija.
Yksi merkittävä tekijä Limingan historiassa oli Aabraham Ojanperä, joka ponnisti liminkalaisten tukemana orpolapsesta merkittäväksi taiteilijaksi. 1890-luvulla näki päivänvalon myös Limingan taidekoulu, jossa opiskelee edelleen vuosittain yli sata kaikenikäistä kuvataiteista, sarjakuvasta ja teatterista kiinnostunutta.
– Limingan taidekoulu on oivallinen valmentautumispaikka taiteen yliopisto-opintoja varten, Perkiömäki totesi.
Perkiömäki painotti, että taiteelle on tarvetta edelleen, sillä se avaa kosketuksen niin menneeseen kuin tulevaankin.
– Taidekasvatus opettaa yleisiä ihmisenä olemisen taitoja, joista on hyötyä alalla kuin alalla. Digiloikkia tehtäessä ei pidä antaa luovuuden perustan murentua.
Limingan historiaa 30 vuotta tutkinut Markku Kuorilehto vei kuulijat menneille vuosisadoille. Hän kertoi pitäjän keskuksen hakeutuneen Liminkaan, koska täällä joentörmät olivat muita lähiseutuja loivemmat. Virallisen kirjanpidon mukaan Limingan kirkollinen historia alkoi 540 vuotta sitten, mutta Kuorilehdon mukaan taival voi todellisuudessa olla pidempikin, sillä ensimmäinen maininta ei ole seurakunnan perustamiseen liittyvä.
1600-luku nousi Kuorilehdon puheessa liminkalaisuuden malliesimerkiksi: se oli aikaa, jolloin löytyi yhteistyökykyä enemmän kuin koskaan.
– Ajassa oli paljon samaa kuin tässä hetkessä. Uudet asukkaat puhalsivat alueen vaurauden uuteen kukoistukseen. 1800-luku oli sen sijaan edistyksellinen kaikilla mittareilla. Muualla mietittiin, pilaako kansakoulu kokonaan työmiehet ja täällä perustettiin jo tyttökoulua, Kuorilehto totesi.
Nykyvuosikymmeninä Limingassa on osattu tehdä oikeita ratkaisuja, joilla on tuettu edistyksellistä suuntaa.
Agraarisesta pitäjästä on noustu uusiin tuuliin rohkeasti.
– Seiso siis liminkalainen omalla pohjallasi äläkä luota vieraan vallan apuun, Kuorilehto rohkaisi nyky-Liminkaa Augustin Ehrensvärdin sanoja muunnellen.
Juhlavuoden ylioppilas Saga Sutela toi juhlaan nuoremman polven mietteitä. Hänen puheessaan Limingasta maalattiin kuva turvallisena kasvualustana.
– Liminkaa ei tarvitse jättää, sillä tänne voi aina palata takaisin. Omassa kotikylässä on lähtemätöntä taikaa. Minne elämä päättääkään viedä, ei ole toista sellaista paikkaa kuin oma kotikylä, Sutela tunnelmoi.