Minun muistoni Liminganlahden käyttöön ulottuvat 1960-luvun lopulle, jolloin poissaolot koulussa lisääntyivät kevättalvella, kun poikia oli ”kivijä lahelle ajamasa”. Silloin alueen luontoarvoja ei suppeita harrastajapiirejä laajemmin tunnettu!
Viime vuosikymmeninä Liminganlahti on saanut aseman Suomen arvokkaimpana lintuvetenä ja se on lintu- ja luontodirektiivien perusteella suojeltu Natura-alue. Nyt myös paikallisesti alueen arvo tunnustetaan ja sen vaikutukset heijastuvat matkailuun ja elinkeinoelämään.
Viime viikolla uutisoitu Limingan kunnan matkailun ”master plan -suunnitelma” on tyypillistä matkailukonsulttien maalailua, joissa arjen ja lainsäädännön asettamia reunaehtoja ei valitettavasti halutakaan ottaa kahleiksi. Nämä ”tikapuut kuuhun -hankkeet” ovat vaarattomia, mutta valitettavasti ne rahoitetaan kuntalaisten veroeuroilla.
Liminganlahden Natura-alueelle ei tulla sijoittamaan luksusmökkejä eikä rakentamaan luontoarvoja rasittavia köysiratoja tai Baabelin torneja. Tämän estävät luonnonsuojelunlain Natura-säännökset. Konsulteilta on unohtunut, että kaikista Natura-arvoihin vaikuttavista hankkeista on tehtävä Natura-arviointi.
Liminganlahdella matkailua tukevat palvelut voidaan sijoittaa Natura-alueen ulkopuolelle. Luontoarvojen säilyttäminen edellyttää lintujen lisääntymis- ja levähdysympäristöjen häiriintymättömyyttä. Jos luonnon ja matkailun tarpeet törmäävät, niin matkailun on sopeuduttava luonnon asettamiin reunaehtoihin.