LIMINKA Liminganlahden kosteikkoluonnon saaminen Unescon maailmanperintökohdeluetteloon ei tapahdu käden käänteessä. Tähtäin on vuosissa 2020-2030, eikä sekään välttämättä riitä. Statuksen hankkimisen esiselvitystyötä tekevä projektipäällikkö Veli-Pekka Huhmo Humanpolis Oy:sta kuitenkin uskoo, että sekä Liminganlahden että Oulujoen alueilla on mahdollisuus päästä Unescon maailmanperintöluetteloon, kunhan vain kärsivällisyyttä riittää.
– Molemmissa kohteissa on potentiaalia. Voi olla, että toinen kohteista syntyy ensin, mutta me pyrimme saamaan sinne molemmat, Huhmo kertoo Liminganlahden luotokeskuksessa pidetyssä Kosteikkoseminaarissa. Seminaari pidettiin maailman kosteikkopäivänä maanantaina 13. helmikuuta.
Saadakseen Unescon maailmanperintöstatuksen kohteen on täytettävä kymmenestä kriteeristä kaksi tai useampi. Kriteereistä kuusi liittyy kulttuuriin ja neljä luontoarvoihin.
– Lisäksi kohteella on oltava myös ainutlaatuinen yleismaailmallinen arvo. Hakuvaiheessa olisi hyvä keskittyä luettelossa aliedustettuihin teemoihin, kuten esimerkiksi laajoihin maisemakokonaisuuksiin, Huhmo muistuttaa.
Huhmo on valmistelemassa Pohjois-Pohjanmaan liiton toimeksiannosta esiselvitystä, löytyisikö näitä arvoja Liminganlahden ja Oulujoen alueelta.
Huhmon mielestä Lakeuden kuntien aloitteita puoltavat Liminganlahden ainutlaatuiset lintuvedet, allassuot ja vanha, mutta elävä kulttuuriperintö. Oulujoen alue liittyy taas tiiviistä Muhos-muodostumaan ja Rokuan kansallispuistoon. Loppuraportissa esitellään jatkotoimenpiteet statuksen saamiseksi.
Pohjois-Pohjanmaalla on erityisen paljon suoluontoa, minkä vuoksi se tavoitteleekin kosteikkomaakunnan statusta.
Kosteikoksi luetaan meret ja rannikko, sisävedet ja rannat, suot, perinnebiotoopit, sisämaan tulvametsät ja rakennetut kosteikot.
– Maakunnan suoluonto on erityisen runsas, ja edustavia lintuvesiä on paljon, kertoo erityisasiantuntija Ismo Karhu Pohjois-Pohjanmaan liitosta ja nostaa Liminganlahden luontokeskuksineen esimerkiksi huippukohteesta.
Vaikka kosteikkoja on pilattu ja hyödynnetty kiihtyvällä tahdilla, muutoksia on ilmassa: soita ei enää oteta turvetuotantoon tai ojiteta metsätalouskäyttöön yhtä paljon kuin aikaisemmin.
Toisaalta soidensuojelua edistäviä päätöksiä on tehty tuhansien hehtaarin osalta. Muutenkin on ymmärretty kosteikkojen merkitys ilmastonmuutoksen vaikutusten torjunnassa ja monien eläin- ja kasvilajien säilymiselle. Silti:
– Pohjois-Pohjanmaan kosteikkoluonnon todellista runsautta ja merkitystä ei tunneta, ja kosteikkomatkailu on vaatimatonta, Karhu sanoo.
– Ajankohtaisia aiheita ovat vanhojen suopohjien jälkikäyttö ja elävän rahkasammalen tuotanto, josta on jo useita lupaavia kokeiluja.
Kosteikkoseminaarissa vanhojen turvesoiden uudelleen käytöstä kertoi Siikalatvan kunnan kehitys- ja tekninen johtaja Aimo Lehmikangas. Hän kertoi, miten vanha turvetuotantosuo Rantsilan Kurunnevalla on ennallistettu lintuvesiksi, kosteikoiksi ja virkistysalueiksi.
Tutkija Marika Laurila Luonnonvarakeskuksesta kertoi puolestaan hankkeesta, jossa selvitetään suokasvien kaupallisen hyödyntämisen mahdollisuuksia. Laurilan mukaan potentiaalia on paljon.
– Esimerkiksi suopursua voisi hyödyntää paljon nykyistä enemmänkin.
Laurilan mukaan muita esimerkiksi kosmetiikassa ja elintarvikkeissa hyödynnettäväksi kelpaavia kasveja ovat suopursun ja pyöreälehtikihokin lisäksi mesiangervo, suomyrtti, raate, rätvänä, suo-ohdake, pelto-ohdake, ojakellukka, hilla ja kotkansiipi.
– Esimerkiksi raate on muualla uhanalainen, mutta meillä sitä on runsaasti.
Tärkeää olisi Laurilan mukaan kehittää suokasvien jatkojalostusta kotimaassa.
Vesiensuojeluun tarkoitetuista Kemeran ympäristötuista kertonut luonnonhoidon asiantuntija Irmeli Ruokanen Metsähallituksesta tuo pöytään keskeisen kosteikkojen ennallistamista haittaavan tekijän:
– Vuonna 2011 Kemera-rahaa oli varattu 11 miljoonaa euroa, josta ympäristötukea oli 8,6 miljoonaa euroa. Viime ja tänä vuonna sitä oli enää kolme miljoonaa euroa, josta ympäristötukea enää miljoona euroa, Ruokanen harmittelee.
Hänen mukaansa iso ongelma onkin juuri se, että esimerkiksi EU-rahoitusta on saatavilla vesiensuojelutoimenpiteiden suunnitteluun, mutta ei niiden toteuttamiseen.
Kun Kemera-rahatkin ovat vähentyneet, takapakkia ympäristönhoitotoimenpiteisiin voi tulla.
Maisema- ja ympäristöasiantuntija Maarit Satomaa ProAgriasta näkee kuitenkin myönteisiäkin puolia: rahoitusta voi hakea kosteikkojen suojelutoimenpiteisiin myös ely-keskukselta tai Leader-rahoituksena.
Myös ministeriöiltä on haettavissa kohderahoitusta esimerkiksi kalataloutta kohentaviin toimenpiteisiin.
– Rahoitus on nykyään hajallaan, ja paikalliset toimijat hakevat sitä yhä enemmän, Satomaa sanoo.