Suomi on yksi parhaimmista maista elää, olemme maailman onnellisin kansa ja meillä on perusoikeuksia, kuten mielipiteenvapaus, sananvapaus, jokamiehen oikeus ja oikeus myös valittaa. Nämä kuuluvat meidän länsimaiseen demokratiaamme ja niiden olemassaolosta voimme olla ylpeitä.
Tuskin meistä kukaan on voinut välttää kuulemasta turhista, epäoikeudenmukaisista ja vääristä valituksista, milloin kaavoista, ympäristöluvista ja niin edelleen.
Valituksilla on hyvät ja huonot puolensa.
Esimerkiksi kaava- ja ympäristölupien valituksien johdosta meillä on koko maassa jäissä miljardien eurojen edestä investointeja, elinkeinotoiminnan kehittyminen on näissä tapauksissa pysähtynyttä, seis ja stop.
Tämä aiheuttaa yrityksille ylimääräisiä kustannuksia uusien suunnitelmien tekemisessä, yrityksen kasvun sekä kehittymisen viivästyessä ja niin edelleen.
Huomattavaa on myös, että vain viidennes valituksista menee läpi ja loput ovat turhia ja usein pelkästään tietämättömyydestä johtuvia, mikä on todella harmillista näiden yritysten, kuntien tai kaupunkien kannalta.
Valitusoikeudesta emme voi luopua, sillä meillä täytyy olla oikeus valittaa, mutta erilaisten toimenpiteiden kehittämisestä voisi olla paljonkin apua.
Mallia voisi ottaa vaikka terveydenhuollosta. Hoidettaisiin asioita ja hankalia päätöksiä enemmän ennaltaehkäisevästi.
Kuntalaisten tarpeiden, huolien ja ennakkoluulojen ymmärrys auttaa paremmin löytämään oikeita ratkaisuja. Kuntalaisten kuulemisella ja kuuntelemisella on suuri ero ja osallistaminen kaavoitukseen ja muihin kuntalaisiin vaikuttaviin päätöksiin voisi olla ennemminkin mahdollisuus kuin uhka.
Keskustelutilaisuuksissa ja työpajoissa saadaan kaikkien ääni kuuluville, myös heidän, joiden intressinä on kunnan kehittyminen ja investoiminen.
Mielipiteet otetaan huomioon ja kuntalaiset pääsevät itse ideoimaan, kokeilemaan ja testaamaan ratkaisuja.
Nostaisiko tämä ennaltaehkäisevä tapa kaavoitusten ja muiden suunnitelmien laadullisuutta ja vähentäisikö se niitä valituksia, jotka johtuvat väärinymmärryksestä ja sitä kautta syntyneistä huolista?
Voiko tätä kautta löytyä uusia ratkaisumalleja, joita ei ole osattu ottaa aiemmin edes huomioon?
Pelkästään kuntien ja kaupunkien osallisuustoiminta ja asiakasymmärrys ei toki riitä, vaan lupaprosesseihin olisi myös syytä tehdä muutoksia, jotta niin sanotuista turhista valituksista päästäisiin eroon.
Päätöksenteon laadullisuus voisi olla valitusten käsittelyn mittarina.
Käsittelyajalle laitettaisiin maksimiaika ja näin yritys voisi varmuudella tietää, milloin hankkeessa kyetään mahdollisesti etenemään.
Hirsipuuajasta tulisi konkreettinen asia ja laskelmia tulevaisuudesta voisi tehdä realistisemmin.
Osallistuin Valtakunnallisille Yrittäjäpäiville lokakuussa ja siellä palkittiin yhtenä Vuoden yrittäjänä Rukakeskus Oy. Yrityksen yksi omistajista, Ville Aho, otti kantaa valitusprosesseihin, jotka ovat vuosien varrella olleet heilläkin kasvun esteenä aika ajoin.
Ville otti puheessaan esille yhden keinon – valittamisen maksullisuus.
Voisiko valittaminen olla maksullista siten, että valituksen mennessä läpi maksu palautetaan? Tämä ainakin ehkäisisi turhia valituksia ja käsittelyyn tulisi vain sellaiset asiat, joissa on aito huoli, ongelma tai muu sellainen.
Tämän päivän muutokset ovat huomisen mahdollisuus ja yhteinen ymmärrys tuo meille hyvinvoivan yhteisön.