LIMINKA Neljä kautta Divarissa, joista kolme päättyi puolivälieriin.
Keväällä Limingan Niittomiesten salibandyn edustusjoukkueen tilanne näytti hankalalta: päävalmentaja Olli Honka muutti Jyväskylään ja taustavoimat olivat hiipumassa.
Lähtiessään Honka nosti kissan pöydälle. Taso oli säilynyt samana, mutta kehitystä ei ollut tapahtunut. Jotain pitäisi tehdä, jos Divari-taipaleen haluttaisiin jatkuvan.
Herättely auttoi.
Varakapteenin paidassa edelliskaudella pelannut Matti Heikkinen ryhtyi kehittämään kuviota yhteistyössä Henri Keräsen kanssa. Valmentajaksi houkuteltiin mies Saksan liigan huipulta: neljä kertaa maan liigamestaruuden UHC Sparkasse Weissenfelsin mukana pelaaja-valmentajana voittanut ja pitkään Suomen liigassakin pelannut Harri Naumanen halusi tulla luotsaamaan liminkalaisia.
– Kun meillä oli valmentaja, oli helpompi saada joukkue kasaan. Suurin osa viime kauden pelaajista halusi jatkaa, Heikkinen toteaa.
Kapteeni Olli Tornberg jättäytyi tulevalle kaudelle joukkueenjohtajan rooliin. Tuukka Kivioja lähti OLS:iin. Palaajina joukkue sai viime kauden Oulun Luistinseurassa pelanneen Juho Laurilan ja kaksi kautta Lahden liigajoukkueessa taituroineen Atte Savolaisen.
– Muutama kaveri on vielä mahdollisesti tulossa. Valmentaja päättää lopullisen kokoonpanon lähiviikkojen aikana, itse muun muassa A-junioreiden SM-kultaa voittanut kempeleläislähtöinen Niittareiden luottopelaaja sanoo.
Joukkue on laittanut uusiksi myös yhteistyökumppanuudet. Ne ovat nyt Heikkisen omalla vastuulla.
– Pyrimme siihen, etteivät yritykset olisi mukana pelkästään rahalla, vaan että yhteistyö toisi hyvää molemmille osapuolille. Siksi yhteistyökumppanit ovat nyt tiiviimmin tekemissä seuratyöntekijöiden kanssa. Sponsorisopimuksissa yhteyttä ovat ottaneet pelaajat itse. Emme halua vain kaukaista kumppanuutta.
Uusi malli on toiminut. Sponsorituloja joukkue on saanut tähän mennessä kolminkertaisen määrän viime kauteen verrattuna.
Jonkin verran paikallisten yhteistyökumppanuuksien hankkimista on hidastanut joukkueen kotipelien pitopaikka. Viime kaudella suuri osa peleistä pelattiin Zemppi Areenalla Kempeleessä ja vain yksi ottelu Limingan urheiluhallilla – sekin Salibandyliiton poikkeusluvalla.
Nyt Niittomiehet haki poikkeuslupaa kotipelien pääsääntöiseen järjestämiseen kotihallissa, mutta liitto ei lämmennyt: kenttä on sääntöihin nähden liian pieni ja esimerkiksi turva-alueet ovat olemattomat. Myös katsojien kannalta halli on hankala.
Niittarit pelaa kaikki 13 kotiotteluaan alkavalla kaudella Kempele-hallissa.
– Koimme, että voimme järjestää siellä entistä paremman ottelutapahtuman. Mutta osaa yhteistyökumppaneita on pitänyt vakuuttaa pitkään, että olemme siitä huolimatta liminkalainen joukkue. Tämä on pakon sanelema tilanne ja poikkeuksellista koko sarjassa, Heikkinen harmittelee.
Niittomiesten puheenjohtaja ja salibandyjaoksen vetäjä Jukka Teerikangas toivoo Limingan uuden liikuntahallin suunnitelmien etenevän rakentamiseen mahdollisimman nopeasti.
– Toiveemme salisuunnittelussa on otettu hyvin huomioon. On mahtavaa, että kunta haluaa kuunnella urheiluseurojen tarpeita. Olisimme saamassa oikean kokoisen kentän ja 500 hengen katsomon. Mutta suunnitelmat eivät saa missään nimessä pienentyä. Jos salista tehdään huono, se on iltaisin ja viikonloppuisin tyhjillään. Jos se taas on käytössä, se haukkuu pian hintansa.
Harjoituksista osa järjestetään vielä Limingassa. Toiset viikkotreenit pidetään Kempeleessä yhdessä OLS:n liigajoukkueen kanssa. Tämäkin on Divarissa poikkeuksellista.
– Se palvelee meitä äärimmäisen hyvin, kun pääsemme harjoittelemaan myös muita kuin omia äijiä vastaan. Useamman kauden toiminut seurojen välinen farmi jatkuu. Se mahdollistaa hypyt joukkueiden välillä, Heikkinen toteaa.
Ottelutapahtumia joukkue kehittää yksinkertaisilla, mutta toimivilla asioilla. Tiskijukan roolin ottaa kaudella Aleksi Nätti. Aiemmin hommaa hoiti kuuluttaja oman tehtävänsä ohella.
– Musiikki oikein ajoitettuna ja oikeassa rytmissä on tärkeä osa peliä, Matti Heikkinen muistuttaa.
Luvassa on myös erätaukokilpailuja.
– Ja nyt saamme myös kunnon paikallispelejä, kun Merikoski SBT nousi Divariin. Toiseksi lähin vastustaja on Nurmossa, Teerikangas tietää.
Joukkuelistauksessa on kevään jälkeen tapahtunut useita muutoksia. Vaasa luopui paikastaan, Uusikaarlepyy putosi alemmas. Mukana on liigasta tippunut Rauma.
– Matkakustannusten osalta olemme aikalailla viime vuoden lukemissa. Sarja on kyllä nyt eteläpainotteisempi, puheenjohtaja miettii.
Millainen kausi on luvassa? Heikkinen sanoo Divarin tason olevan lähtökohtaisesti kova: huonolla pelillä ei voita yhtään joukkuetta.
– Hyvänä päivänä olemme sarjan paras joukkue ja voimme voittaa minkä tahansa joukkueen. Tavoitteita ei ole pelaajien kanssa lyöty vielä lukkoon. Pelin ei tarvitse olla vielä valmista syksyllä. Lopulliset tavoitteet lyödään lukkoon keväällä. Meillä on myös särkymävaraa, jos loukkaantumisia tapahtuu.
– Henki on joukkueessa erittäin hyvä, hän tiivistää.
Entä onko Matti Heikkinen valmis ottamaan kapteenin viitan harteilleen?
– Siitä päättää joukkue. Itse en ole koskaan ollut motivaattori, vaan olen omalla esimerkillä treeneissä ja peleissä ohjannut jokaista antamaan kaikkensa. Hyviä hengennostattajia on joukkueessa muitakin, hän tuumaa vaatimattomasti.