Minua on pidemmän aikaa pyydetty tuomaan Limingan poliittista päätöksentekokulttuuria julki. Kirjoitan asioista tarkoituksella vasta eduskuntavaalien jälkeen, jotta kirjoitustani ei voida laittaa vaalipropagandaksi. Limingan päätöksentekokulttuurin pääperiaate on lähtöisin sotien jälkeisestä Suomesta. Tällöin oli tavanomaista, että mitään isoja päätöksiä ei voitu tehdä kysymättä kunnan suurien sukujen mielipidettä. Käytännössä kunnan suuret suvut johtivat kunnan politiikkaa, vaikka suvusta ei olisi valittu yhtään luottamushenkilöä.
Liminka elää tällä hetkellä päätöksentekopolitiikan murrosaikaa. Pieni osa päätöksentekijöistä – mutta valitettavasti kaikista päättävimmissä asemassa olevat luottamushenkilöt ja tärkeimmät johtavat virkamiehet – pitävät kynsin ja hampain kiinni vanhasta päätöksentekomallista. Heille demokraattinen päätöksenteko on uhka, eikä tilanne tällöin olisi enää heidän hallinnassaan.
Vuoden 2017 kuntavaaleihin asti Limingan päätökset pysyivät kohtuullisen luotettavasti edellä mainitun pienen piirin hallinnassa. Ainoan särön ja samalla varoituksen tulevasta antoi Limingan kunnanhallituksen eroaminen vuonna 2016. Kun vuonna 2017 valittiin ennätysmäärä uusia valtuutettuja, oli edellä mainitun pienen piirin reagoitava, jotta päätöksenteko pysyisi heillä edelleenkin.
Kuntavaalien tuloksen jälkeen vaadittiin rajuja muutoksia kunnan päätöksentekomalliin, jotka myös runnottiin läpi. Muutokset vaativat myös kunnan hallintosääntöjen muuttamista. Kunnan johtaville virkamiehille ja kunnanhallitukselle ohjattiin käytännössä kunnan koko päätöksentekovalta lakkauttamalla lautakuntia sekä lisäämällä hallituksen ja virkamiesten päätöksenteko-oikeuksia. Kunnanvaltuustosta tuli ”suurien linjojen vetäjä”.
Kun kunnassa päätöksiä nykyään tekee 35 luottamushenkilön sijasta korkeintaan yhdeksän luottamushenkilöä ja lisäksi ison osan virkamiehistä täysin yksin, niin päätösten demokratian voi hyvin kyseenalaistaa. Kunnanhallituksen jäseniä on lisäksi vaadittu pitämään kuntalainvastaisesti asioita salassa toisilta luottamushenkilöiltä. Asioiden julkitulo kaikkien luottamushenkilöiden tietoon vaarantaisi koko pienen piirin ajaman päätöksentekojärjestelmän.
Mikäli kunnassa ei tehdä pienen piirin mieleisiä päätöksiä, ollaan jopa valmiita vaihtamaan koko päätöksentekoelimen päätöksentekijät. Yhtenä esimerkkinä olkoon Limingan Vesihuolto ja vuonna 2018 tapahtunut vesiyhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan vaihto.
Mitä voisimme sitten tehdä, jotta saisimme päätöksentekopolitiikkaan muutoksen? Kertomalla asiat rehellisesti ja rohkeasti julkisuuteen, välittämättä kunnan sisäisestä pelottelusta. Julkisuuden avulla saamme tarvittavan vipuvarren muutokseen.Seuraavissa kirjoituksissa tulen tuomaan tarkemmin esille kunnan päätöksentekomallia, mallin vaikutuksia kuntalaisiin, hyötyjiä, häviäjiä sekä päätöksentekomallin laillisuuskysymystä.