– Ollaan käyty suolla esimerkiksi juoksemassa, sauvakävelemässä, pelaamassa jalkapalloa, painimassa ja kolmiloikkaamassa, Puranen luettelee ja jatkaa:
– Fiilis suotreenin jälkeen on mahtava. Suolla liikkuessa tulee jaloille hyvää vastusta. Vähän samanlaista kuin mäkitreenissä, jota Limingan lakeuksilla on vähän hankala harrastaa.
Kun Kerttu Purasta pyydetään listaamaan itselleen rakkaimmat urheilulajit, kilpailevat hiihto ja ampumahiihto ykkössijasta. Jaetulla toisella sijalla tulevat salibandy ja yleisurheilu, erityisesti pitkän matkan juoksu.
– Helpompi varmaan kysyä, mitä lajia en olisi kokeillut, pirteä 14-vuotias naurahtaa.
Limingan Niittomiesten hiihtojaoston nuorisovastaava ja kuntopiiriä Olli Mattilan kanssa vetävä Matti Ylilauri on vakuuttunut siitä, että mahdollisimman monipuolinen liikkuminen lapsena ja nuorena on avain elämänmittaiseen liikunnallisuuteen ja vaikka urheilun huipulle asti.
– Siitä on olemassa ihan tutkimustuloksiakin, Ylilauri vakuuttaa.
Liian aikainen erikoistuminen ja lajikeskeisyys tekee Ylilaurin mukaan hallaa lapsen ja nuoren liikunnalliselle kehittymiselle:
– Siihen on syynsä, miksi alakoulussa suomalaiset ovat maailman liikkuvin kansa ja lukion lopussa maailman vähiten liikkuva. Treenaamisesta ei saisi tehdä liian kaavamaista ja puuduttavaa.
– Tämä ajatuksemme on noteerattu Opetusministeriössä asti hakiessamme rahoitusta Leikiten hiihtäjäksi -hankkeellemme, johon maanantainen kuntopiirikin kuuluu.
Viime viikon maanantaina Rantakylän koulun pihamaalla pelattiin mikropalloa, hypittiin ”kolmekuuskymppisiä”, harjoiteltiin voltteja ja kuperkeikkoja ja temppuiltiin köysi-esteradalla – pilke silmäkulmassa, hymy huulilla ja tavoitteet korkealla.
– Tähtäin on olympialaisissa, kuinkas muutenkaan, sanoo Kerttu Puranen.
Tälle kesälle Purasen kalenteriin on merkattu muun muassa rulla-ampumahiihdon SM-kilpailut, Seinäjoella 15. kertaa järjestettävä Mikko Kohonen salibandy-cup sekä yleisurheilukisoja.
– Ja tietenkin niitä suotreenejä!