LIMINKA – Olen ollut aina Pohjoismaista kiinnostunut. Liminkaan päädyin vähän sattumalta, aloittaa Saksan Heidelbergistä kotoisin oleva Tom Scheltwort istahtaessaan Liminganlahden luontokeskuksen edustalla olevaan pöytään.
Ympäristö on hänelle tuttu, sillä hän on vieraillut täällä usein. Liminkaan hän saapui ensimmäisen kerran viime vuoden huhtikuussa vaihto-opiskelun merkeissä.
Suomeen tullessaan hän tiesi maasta vain sen, että täällä saunalla ja jääkiekolla on iso merkitys. Vaihto-opiskelupaikan varmistumisen jälkeen Tom suuntasi ensitöikseen Wikipediaan selvittämään, mitä Limingasta kerrotaan. Netistä löytyvä tieto nosti linnuista kiinnostuneen nuorukaisen odotukset korkealle.
– Selvisi, että tämä on yksi Euroopan parhaista lintupaikoista. Luin myös tästä luontokeskuksesta, hän kertoo.
Vaikka Tom tiesi alueen linturikkaudesta, pääsi todellisuus kuitenkin yllättämään hänet Suomen saapumisen jälkeen.
– Se yllätti, kun maanteillä ja moottoriteillä ajellessamme lintuja näkyi joka paikassa. Saksassa olin tottunut siihen, että joutuu taivaltamaan pitkiäkin matkoja lintuja nähdäkseen. Ja nyt näin teiden varsilla lintuja, jotka Saksassa ovat harvinaisia. Olin siis tosi innoissani! Ja tuolta lintutornistahan näkee kaiken! Tom hymyilee Liminganlahden suuntaan nyökäten.
Kahden kuukauden mittainen vaihto-opiskelujakso Liminganlahden yhteinäiskoululla osoittautui Tomin elämän kannalta merkittäväksi käännekohdaksi. Koululla hän toimi osana kiusaamisen vastaista projektia yhdessä Turkista ja Kreikasta tulleiden vaihto-oppilaiden kanssa. Koulutyötä suuremmaksi tekijäksi nousi kuitenkin perhe, jossa hän asui vaihtoaikanaan. Hän asettui asumaan Julia ja Jouni Kuisman perheeseen.
– Ennen kuin tulin, tiesin, että perheessä on viisi lasta. Kotipuolessa asuin yksin, joten oli aika iso muutos muuttaa isoon perheeseen. Lapset olivat tosi kivoja ja täynnä energiaa, Tom toteaa.
Alkuun touhuilu pienten lasten kanssa tuntui hiukan vieraalta. Nopeasti Tomista kuitenkin tuli kuin yksi perheenjäsenistä. Hän iloitsee erityisesti siitä, että Kuismat ottivat hänet aina matkaan kyläillessään jossain. Näin hän oppi tuntemaan monia ihmisiä ja paikkoja. Ja samalla hän pääsi näkemään, millaista tavallinen arkielämä Suomessa on.
Nyt Tom on saapunut Kuisman perheeseen vierailulle jo toista kertaa vaihto-opiskelujaksonsa jälkeen. Hän on aloittamassa neljän kuukauden mittaista opiskelijavaihtoa Helsingin yliopistossa, ja ennen opintojen alkua hän halusi käydä jälleen tervehtimässä vanhaa isäntäperhettään. Lintutornilla Tom puhelee lasten kanssa ja nostelee pienimmäisiä vuoron perään ilmaan. Tom on oppinut joitakin suomen kielen sanoja, joilla hän saa sanottua, että nyt on jo Aatoksen vuoro. Ilmapiiri on välitön.
– Tomppa! Katso tuonne! Katso! Eedit huudahtaa, kun he tähyilevät kiikareilla lintutornista Liminganlahden suuntaan.
Tom tottelee ja nostaa kiikarit silmilleen. Toden totta, kauempana näkyy kaksi joutsenta ja jokin muukin lintulaji, jonka tunnistaminen on pitkän etäisyyden vuoksi hankalaa.
Tom kertoo vaihto-opiskeluaikanaan yllättyneensä siitä, kuinka erilaista opiskelu Suomessa oli. Jo koulurakennus itsessään tuntui erilaiselta.
– Koulu oli paljon isompi. Oppilaat ottivat kengät pois jaloistaan mennessään sisälle ja kutsuivat opettajaansa etunimellä. Niin ei tehdä Saksassa. Täällä opettaja on ennemminkin kuin kaveri oppilaille. Saksassa opettajien rooli on virallisempi, hän pohtii.
Senkin hän pisti merkille, että koulussa oppilaat olivat sitä hiljaisempia mitä vanhempia he olivat. Pienempien oppilaiden kanssa juttu luisti paremmin, sillä he eivät arkailleet englannin kielen käyttämistä. Tomin mieleen on jäänyt erityisesti hänen Eurooppa-päivänä pitämänsä esitelmä. Esityksensä jälkeen hän oletti oppilaiden kyselevän kaikenlaista. Kukaan opettajaa lukuun ottamatta ei esittänyt ainoatakaan kysymystä.
– Opettaja kuitenkin kehui ja sanoi, että muut oppilaat olivat esitelmästä todella kiinnostuneita, Tom virnistää.
Suomalaisten hiljaisuus ei kuitenkaan estänyt Tomia rakastumasta tähän maahan. Erityisesti luonto ja sen läheisyys tekivät häneen vaikutuksen.
– Täällä luonto on parasta. Sitä on paljon. Kun menet ulos, niin siinä se luonto on. Saksassa rakentaminen on tiiviimpää, ja siellä kaupungit ovat erillään luonnosta. Täällä luonto ja kaupungit yhdistyvät eri tavalla, Tom miettii.
