Museolta saadun ohjeistuksen mukaan muinaisjäännösalueelta poistettiin oksa- ja latvuspuut. Korjuuyrittäjä Mikko Vikström kaatoi osan puista kaadettiin moottorisahalla, sillä moto ei yltänyt jätinkirkon keskelle.
– Lopputulos oli onnistunut, ja puut korjattiin pois heikentämästä kivirakenteita, kertoo metsätalousyhtiön suunnittelija Pekka Keränen tyytyväisenä.
Puiden kaatoa ohjasi korjuuesimies Saara Kallinen.
Limingan Linnanmaan jätinkirkon kaakkoispää tuhoutui soranotossa jo vuonna 1961. Jätinkirkko on nykyään kooltaan noin 26 kertaa 21-24 metriä. Alunperin sen pituus oli 31-37 metriä. Jätinkirkon vieressä on röykkiö ja koillispuolella asumuspainanne.
Jätinkirkot ovat mystisiä muinaisjäännöksiä, joiden käyttötarkoitusta ei tiedetä. Jätinkirkkoja, joita on kutsuttu myös pirun- ja jatulinkirkoiksi, tunnetaan Pohjanmaalta ja Perämeren rannikolta. Ne ovat pääasiassa suorakaiteen muotoisia, 4 000 – 5 000 vuotta sitten kivikaudella rakennettuja. Usein niiden läheisyydessä on kiviröykkiöitä, palokivikumpuja ja asuinpaikkoja.
Kivivallit ovat niiden rakentamisen aikaan sijainneet merenrannalla. Tutkimuksissa on havaittu, että jätinkirkkoja rakennettaessa on hyödynnetty usein paikalla jo olleita kivimuodostelmia.
Jätinkirkkoja on pidetty milloin hautoina, milloin linnoina. Niiden on arveltu olleen rautakautisia talonpohjia, riista-aitauksia ja hylkeenpyytäjien kylmävarastoja tai tuulensuojia.
Arkeologisen tutkimuksen perusteella jätinkirkot näyttävät liittyvän hylkeenpyyntiin, ja niitä on voitu käyttää esimerkiksi varastoina.
Metsähallituksella oli vuosina 2010-2015 talousmetsien kulttuuriperintöinventointi, jossa kartoitettiin ihmisen metsiin jättämiä jälkiä. Metsiä inventoitiin kaikkiaan neljä miljoonaa hehtaaria.
Jätinkirkot eivät ole ainoa mysteerikivirakennelma, joita kulttuuriperintöinventoinnissa on kartoitettu. Tannila-Olhava maantien pohjoispuolelta on löydetty kivikehiä, joiden tehtävä on epäselvä. Vastaavanlaisia kehiä ei Pohjanmaalta tunneta muualta.
