HAASTELLINEN. Tätä sanaa Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskuksen ylitarkastaja Hanna Hentilä käyttää Limingasta vedenhankinnan osalta. Vesihuoltolaki edellyttää, että vedenhankinta on varmistettu ja turvattu.
Nyt tilanne ei ole paras mahdollinen, ja kunnan on selvitettävä riittävät varavesilähteet, jotka palvelevat raakavedenhankintaa esimerkiksi häiriötilanteissa, mutta myös tulevaisuudessa kunnan vedentarpeen kasvaessa.
Limingan Vesihuolto Oy:n toimitusjohtajana puoli vuotta sitten aloittanut Katja Arvola kuitenkin rauhoittelee. Hän toteaa kunnan sitoutuneen siihen, että kehittämissuunnitelma otetaan työn alle ja vesihuolto tulee vahvasti mukaan kunnan maapoliittiseen ohjelmaan.
– Myös Elyssä tehdään töitä meidän tukemiseksi ja ratkaisujen miettimiseksi. Tilanne on hoidettavissa ajan kanssa ilman, että se näkyy suuremmin asiakkaalle. Sanoisin, että jos äiti vauvan peppua pestessään huomaa, ettei hanasta tulekaan vettä, silloin meillä on kriisi. Mutta nyt ei siitä ole kyse. Viimeistään viiden vuoden päästä olemme ihan erinäköinen laitos ja toimintaedellytykset ovat kaikilta osin lain edellyttämällä tasolla, Arvola summaa.
Tämän hetkiseen tilanteeseen ei ole yhtä syytä. Yksi merkittävä asia on Limingan raju kasvu: asukasmäärä on kasvanut nopeammin kuin vesihuoltoverkosto. Limingalla ei ole omaa käytettävissä olevaa raakavettä tarpeeksi. Kunnan vesihuoltolaitos hankkii päivittäisestä vesitarpeesta 35-55 prosenttia Paavolan Vedeltä ja Kempeleen Vesihuollolta. Talvella keskimääräinen kulutus on 1 300 kuutiota päivässä, kesällä 1 900 kuutiota.
– Sen sijaan, että toimittaisimme itse vettä verkostoon, olemme enemmän veden välityslaitos. Raakaveden hankintaan tulee panostaa, jotta edes nykyasiakkaat voidaan palvella kunnolla, Arvola toteaa.
Vuonna 2015 Liminka investoi yhteistyössä Paavolan Veden kanssa Siikajoella sijaitsevaan Vartinvaaran vedenottamoon. Samaan aikaan Rantakylästä suljettiin kaksi vesilaitoksen käytössä ollutta kaivoa sekä raudan poistolaitos. Viimeisin takapakki tuli vuonna 2017: kolibakteeri saastutti Rantakylän vedenottamon, mikä vähensi kunnan omaa raakavesituotantoa merkittävästi.
– Mielikuvat Vartinvaarasta saatavasta vesimäärästä ovat olleet puutteelliset. Kuiva kesä vaikeutti tilannetta entisestään, sillä pohjaveden pinta on siellä edelleen laskussa. Vaikein tilanne meillä tulee olemaan helmi-huhtikuussa. Lumitilannekaan ei ole lupaava, jotta sulamisvedet nostaisivat keväällä pohjaveden pintaa ylemmäs. Liikaa Vartinvaarasta ei voida vettä ottaa, sillä se pilaisi laitoksen, Katja Arvola selventää.
Rantakylän vedenottamon vedenlaatua on tarkkailtu saastumisesta lähtien. Nyt tulokset näyttävät hyvältä. Kunnan ja Ely-keskuksen kanssa yhteistyönä tehty kunnostusprojekti on auttanut: tavoitteena on saada Rantakylästä vettä verkostoon helmikuun puoliväliin mennessä.
– Raakaveden saantia se ei kuitenkaan vahvista, mutta turvaa Vartinvaarassa olevien kaivojen tilannetta, Arvola tarkentaa.
Oman raakavesituotannon lisäämiseksi yhtiöllä on yksi ässä hihassaan: Foudilan vedenottamo, jonka pihapiirissä vesilaitoksen toimitilakin sijaitsee. Vedenottamo laitettiin aikoinaan kiinni liiallisen suolapitoisuuden vuoksi. Tarvittavaa puhdistustekniikkaa pidettiin pitkään liian kalliina, mutta nyt laitteistojen hinnat ovat tippuneet siedettävälle tasolle.
Parhaillaan vesilaitos on tekemässä Foudilan veden käyttöönottamisesta esiselvitystä.
– Selvitämme millaisella prosessilla puhdistus voidaan hoitaa. Foudilasta vesi voitaisiin jakaa koko keskusta-alueelle, hän visioi.
Vedenottamon käynnistäminen ei kuitenkaan tapahdu hetkessä. Pelkästään suunnitteluun kuluu helposti 2-3 vuotta. Se on kuitenkin vauhdikkaampi vaihtoehto kuin kokonaan uuden vedenottamon rakentaminen, jonka lupaprosessi yksistään veisi useamman vuoden. Sellaiseen ei Limingan alueella edes ole mahdollisuutta.
– Käytössä Foudila voisi olla vuonna 2022. Meillä on lupa 2 000 kuution ottamiseen. Kun se on toiminnassa, meillä on vettä myös varmuusvarastoon.
Mutta.
Pelkkä raakaveden lisääminen ei tuo toivottua lopputulosta, sillä nykyisen vesijohtoverkoston välityskyky ei ole riittävä. Pääosa verkostosta rakennettiin 1960- ja 70-luvuilla, jolloin Limingassa oli asukkaita vain neljännes nykyisestä.
Vanhaa verkostoa tulisi kehittää, jotta vesi saadaan jaetuksi. Tässä kohtaa merkityksellinen asia on kunnan maapoliittinen ohjelma, sillä siinä määritellään rakentamisen tulevaisuuden painopisteet.
– Ennen kuin uutta verkostoa rakennetaan, tulee olla sinne johdettavaa vettä. Ja kun saamme lisää vettä käyttöön, tulee verkoston ottaa sitä vastaan. Myöskään jätevesiverkoston päälinjat eivät vastaa kapasiteetiltaan tämän päivän tarpeita. Vesi ja jätevesi kulkevat käsi kädessä. Tätä ei ehkä ole ihan sisäistetty kunnan päätöksenteossa, Katja Arvola muistuttaa.
Siksi Arvola kaipaisi verkostojen lisärakentamiseen nyt pientä hengähdystaukoa. Samalla kun uutta on rakennettu aktiivisesti, on vanhan verkoston kunnossapitovelka kasvanut. Tähän kaavailtu Lakeuden Infra Oy toisi pientä helpotusta: jos kunnan uusi yhdyskuntatekniikasta vastaava yhtiö rakentaisi uutta verkostoa, voisi vesihuoltolaitos keskittyä peruskorjaukseen.
Entä millainen hintalappu kaikesta syntyisi?
Katja Arvola heittää raaka-arvion. Foudilan vesilaitos kustantaisi noin kaksi miljoonaa euroa. Runkolinjan rakentamiseen tarvittaisiin 8-10 miljoonaa. Merkittävä summa euroja kuluisi myös jätevesiverkoston kehittämiseen.
Limingan Vesihuolto Oy on tehnyt viime vuodet tappiota. Viimeisin vahvistettu tilinpäätös näyttää miinusta 65 000 euroa, vuonna 2016 tappiota kertyi 130 000 euroa.
Investointeihin tarvittaisiin lainarahaa. Vesihuollossa on myös käynnistetty talouden tasapainotusohjelma.
– Löydämme varmasti järkevimmän ja pitkällä aikavälillä toimivimman ratkaisun. Investoinnit jaksotettaisiin hyvin pitkälle ajalle. Sillä turvattaisiin se, etteivät hinnan korotukset olisi kerralla kovia. Toki verkoston kehittäminen vaikuttaa hintaan, mutta Limingassa niin jäte- kuin raakaveden hinta on ollut hyvin edullinen. Vesihuoltolaki määrää, että käyttömaksuilla tulisi ylläpitää toiminta ja vanhan verkoston kehittäminen. Siksi uusien alueiden rakentamiskustannukset eivät saisi tulla nykyisten asiakkaiden maksettavaksi.
Toimitusjohtaja toivoo, että vesihuollossa tämä vuosi voitaisiin tehdä töitä perusasioiden äärellä ja käyttää aikaa kokonaistilanteen selvittämiseen.
– Nyt vesihuollosta on valistunut arvaus, muttei faktaa. Haluamme omalta osaltamme, että Liminka pystyy kasvamaan ja tarjoamaan asuinpaikkoja uusille veronmaksajille. Tarvitsemme kuitenkin pienen hetken, että saamme taustaselvityksen tehtyä. Tarvitsemme laadukkaita ja pitkäkestoisia ratkaisuja. Meillä on mahdollisuus saada järkevällä ja fiksulla tavalla kaikki kuntoon. En tässä istuisi, jos en sitä uskoisi, Katja Arvola kiteyttää.
