Hailuoto Ajatus syntyi eräänä yönä, jolloin hailuotolainen Liisa Louhela yöpyi ulkona. Vapaana kirjoittajana työskentelevä Louhela oli päättänyt yöpyä kalenterivuoden aikana sata yötä ulkona. Hän piti kokemuksistaan blogia ja ajatteli, että se riittäisi projektin kirjalliseksi osuudeksi.
– Mutta sitten hyvä ystäväni alkoi kysellä, voisinko kirjoittaa aiheesta myös kirjan. Hän vakuutti minut siitä, että ideassa olisi järkeä.
Maahenki Oy:n kustantama ja Louhelan kirjoittama kirja Sata yötä ulkona ilmestyi vastikään. Kirja on opas täynnä luettuja, kuultuja ja itse hoksattuja vinkkejä ja ohjeita luonnossa yöpymiseen eri vuodenaikoina.
Blogissa julkaistuja tekstejä kirjassa ei juuri ole.
– Jonkin verran kirjassa on myös matkakertomuksia ja kuvauksia niin kuin blogissakin. Mutta kirjoitin tekstit kokonaan uusiksi. Ajatuksena oli kirjoittaa kirja, jollaisen olisin itse halunnut lukea ennen kuin lähdin tähän haasteeseen. Halusin kirjasta helposti luettavan ja kuitenkin kiinnostavan.
Mutta palataanpa ajassa taaksepäin siihen hetkeen, kun Louhela tarttui sadan yön haasteeseen. Hän oli juuri palannut äitiysvapaalta töihin.
– Minulla oli kaipaus saada elämääni jotain uutta sisältöä, ja pohdin sitä avomiehelleni ääneen. Halusin keksiä jonkin jutun, joka saisi minut viettämään enemmän aikaa ulkona ja tekemään tavallisen arjen keskellä mieleenpainuvia ja kiinnostavia asioita – myös yhdessä perheeni kanssa. Aluksi ajattelin, että se liittyisi jotenkin valokuvaukseen.
Avomiehen ehdotus ulkona nukkumisesta kuulosti Louhelan korvissa aluksi mahdottomalta. Vaikka hän olikin innokas luonnossa liikkuja, hän oli tehnyt lähinnä lyhyempiä päiväretkiä sienestäen ja hiihtäen. Pidempi retkeily ja ulkona yöpyminen oli aavistuksen vieraampaa.
– Lämpenin ajatukselle kuitenkin aika nopeasti. Ulkona yöpyminen vastasi sen hetkisiin tarpeisiini yllättävän hyvin. Eivätkä muut ideat tuntuneet yhtä hauskoilta.
Kun ystäväpiirikin kannusti Louhelaa, hän päätti toteuttaa sen – onnistuneen testiyön jälkeen.
Sata yötä ulkona -projekti alkoi toukokuussa 2016 ja päättyi toukokuussa 2017.
Aluksi Louhela suunnitteli keskittävänsä suurimman osan yöpymisistään mukavuussyistä kesäaikaan. Toisin kuitenkin kävi: hän nukkui ulkona useammin talvella kuin kesällä.
– Talvi oli silloin poikkeuksellisen pitkä, ja lunta oli vielä toukokuussakin. Vaikka välillä oli kylmempiäkin öitä, huomasin, ettei nukkuminen ulkona ole silloinkaan vaikeaa. Enkä halunnut ”suorittaa” yöpymistä vaan nauttia niistä. Siksi säästin öitä kaikille vuodenajoille.
– Koitin pitää myös mielessäni, että tämä on täysin vapaaehtoista, itse itselleni asettama haaste.
Välillä Louhelalle tuli sellainen olo, ettei olisi aina jaksanut pakata varusteitaan ja lähteä ulos nukkumaan. Silloin oli patisteleva itsensä liikkeelle.
– Lähteminen olikin kaikkein vaikeinta. Mutta koskaan ei kaduttanut, että tuli lähdettyä.
Louhela yöpyi noin puolet öistä Hailuodossa, kiireisimpinä aikoina aivan lähimetsässä. Aamulla hän saattoi olla jo kotona laittamassa lapselleen aamupalaa.
– Kun yövyimme perheen kanssa lähimetsässä, ja tuntui kuin olisi ollut jossain kauempanakin. Oli kiva huomata, ettei aina tarvitse lähteä johonkin erityiseen paikkaan saadakseen mukavia kokemuksia. Tytär oli silloin kaksivuotias, ja hänelle oli hirveän tärkeää että oli oma makuupussi, oma retkireppu ja oma juomapullo. Ja että me puikahdimme makuupussiin nukkumaan ja kuuntelimme luonnon ääniä. Ihmeen hyvin kaikki tämä on jäänyt hänen mieleensä.
Pääasiassa Louhela yöpyi yksin, mutta välillä hän sai seuraa perheen lisäksi myös ystävistään.
Hän yöpyi Hailuodon lisäksi ympäri Suomea kansallispuistoissa ja saaristossa, mökkireissuilla jopa mökin pihalla. Eteläisin yöpymispaikka oli Utön saarella Turun saaristossa, pohjoisin Pohjois-Norjassa.
Louhela kokeili monenlaisia yöpymistapoja: teltassa, kankaisessa kotalaavussa, laavussa, riippumatossa, taivasalla...
– Talvella nukuin paljon laavuilla, koska siellä saa helposti nuotion viritettyä. Tykästyin erityisesti taivasalla nukkumiseen, ja siitä tulikin suosikkini. Nukuin taivasalla myös talvella, yleensä kuusen alla.
– Taivasalla nukkuessaan näkee viimeisenä ennen nukahtamistaan tähdet ja tuulessa huojuvat puut. Luonnon näkee ensimmäisenä herätessään. Se on hieno elämys.
Kirjassaan Louhela antaa paljon varustevinkkejä. Hän aloitti projektinsa lainaamalla varusteita retkeileviltä ystäviltään. Omia varusteita hän hankki vähitellen. Hyviksi hankintakanaviksi osoittautuivat käytettyjen retkeilyvarusteiden myyntipaikat netissä.
– Sieltä saa esimerkiksi hyvin laadukkaita ja vähän käytettyjä talvimakuupusseja.
Perusvarusteiksi talviseenkin yöpymiseen riittää talvimakuupussi ja riittävän hyvin eristävä makuualusta. Kasvojen paleltumisen Louhela esti toppatakista irrotettavalla turkiskauluksella.
– Kun turkiskauluksen laittaa makuupussin suulle, kasvojen eteen muodostuu sellainen mikroilmasto, ettei palele, aiemmin kommandopipoa käyttänyt Louhela kertoo.
Välillä pakkanen saattoi laskea 24 miinusasteeseen, mutta silloinkaan Louhelan ei tullut kylmä. Muutama kurjan yön hän on kuitenkin kokenut.
– Olin hiihtämässä Hailuodon ympäri ja yövyin Sunijärven rannalla teltassa. Hiihtäminen oli ottanut voimille, ja tein sen virheen etten jaksanut vaihtaa kaikkia vaatteita kuiviin. Aluskerraston kosteus pääsi maakuupussiin, ja heräsin hampaideni kalinaan. Oli lähdettävä kävelemään meren jäälle jotta pysyisin lämpimänä.
– Mutta jos varusteet ovat kunnossa eikä tee tuollaisia virheitä, ei talvellakaan tarvitse palella. Ja kun viettää pidempiä aikoja ulkona ilman kamiinan lämpöä, kylmyyteenkin ihmeesti tottuu.
Joskus säiden oikkuihin oli mukauduttava. Kun koko perhe oli vaeltamassa Paistunturin erämaassa Kevon lähellä, yksi vaelluspäivä oli erittäin tuulinen.
– Koska tytär oli mukana, pidimme suosiolla välipäivän. Paistelimme kotalaavussa lettuja, luimme kirjoja ja otimme päikkäreitä.
Ulkona yöpymisen vuosi oli Louhelan mukaan hänen senastisen elämänsä hienoin.
– Jatkuvasta löysin itseni miettimästä, että onneksi lähdin tänäänkin yöksi ulos, onneksi sain kokea tämänkin illan, onneksi lähdin tähän haasteeseen. Hienointa oli se hyvä olo, joka ulkona yöpymisestä seurasi. Pääsi rauhoittumaan ja sai etäisyyttä tavalliseen arkeen. Hienoja olivat myös ne näiden retkien aikana läheisten kanssa jaetut hetket ja yhteiset muistot.
Vaikka joskus unet jäivät vähiin mukavan tekemisen tai inspiroivan seuran vuoksi, Louhela sanoo olleensa aina virkistynyt luonnossa vietetyn yön jälkeen.
– Aamut olivat kaikista ihanimpia, kun sai keittää pannukahvit ja syödä aamiaista katsellen vaikkapa hienoa suomaisemaa. Koskaan ei tarvinnut nousta ylös väärällä jalalla. Ja oli tosi hienoa tajuta, miten paljon voi vaikuttaa omaan elämäänsä tällaisilla asioilla.
Louhela on jatkanut luonnossa liikkumista projektin päätyttyäkin. Hän on suunnitellut ystävänsä kanssa pitävänsä kerran kuussa retkeilyviikonlopun.
– Retkeilyn parissa on loppuelämäksi mielenkiintoista tekemistä ja koettavaa.
Uusia haasteita ei ole tällä haavaa suunnitteilla.
– Mutta jos joku keksii jonkin ihanan idean, otan sen mielelläni vastaan.
Liisa Louhela
32-vuotias vapaa kirjoittaja.
Syntynyt Suomussalmella. Muuttanut Hailuotoon vuonna 2012.
Perhe: avomies ja kaksi tytärtä
Harrastukset: kirjallisuus, musiikki, kasvimaan hoito.
Kirjaa Sata yötä ulkona (Maahenki 2018) on saatavilla esimerkiksi Hailuodon K-Market Marjakkaasta ja Luovon Puojista.
