Rakas sisaremme, teologi, seniorilähetti Liisa Kingma siirtyi Taivaan kotiin Limingan vuodeosastolla joulupäivänä 25.12.2019.
Liisa syntyi välirauhan aikaan äitimme kotitalossa Syrjälässä Lumijoen Tiironperällä. Myöhemmin perheeseen syntyi vielä viisi tyttöä ja kaksi poikaa. Varhaislapsuutta sävytti sotavuodet ja suuret menetykset, sillä Aarne-setä kaatui ja Arvo-setä haavoittui vakavasti sotatantereella heti jatkosodan alettua. Lisäksi Liisa sanoi muistavansa kolmivuotiaana katsoneensa isoäitimme sairastamista ja menehtymistä Pertun pirtissä. Kolme vuotta myöhemmin saman koki myös iso-isämme.
Perheen koti oli Lumijoen keskustassa Säästöpankin talon 2.kerroksessa, jonka alakerrassa oli kunnantoimisto. Koulun Liisa aloitti 6-vuotiaana ja kansakoulun hän kävi vielä nykyäänkin esikouluna toimivassa hirsisessä koulurakennuksessa. Kansakoululaisen elämää rikastutti ja työsti pikkusiskojen vahtiminen sekä seurakunta- ja lähetyspiirit, ja Liisa tutki jo hyvin nuorena Suomen Lähetysseuran Lasten Lähetyslehteä ja niinpä Liisa ilmoitti jo 10-vuotiaana päättäväisesti äidille, että hänestä tulisi lähetyssaarnaaja. Tähän äiti ei Liisan mukaan reagoinut ensin mitenkään, mutta kun sama toistui vuotta myöhemmin, äiti oli purskahtanut itkuun.
Kansakoulun jälkeen perheemme muutti Muhokselle, jossa Liisa aloitti keskikoulun ja jatkoi siitä lukioon Ouluun, josta kirjoitti ylioppilaaksi 60 vuotta sitten. Lukion aikaan Liisa osallistui Kristillisen ylioppilasliiton leirille, josta hän sai kipinän lähteä opiskelemaan teologiaa. Opiskelujen jälkeen hän päätti lähteä ystävänsä Ritva Olkkola-Pääkkösen kanssa raamattu- ja kielikouluun Englantiin vuonna 1966. Täällä hän tutustui hollantilaiseen Ben Kingmaan, joka kysyi Liisalta, lähtisikö tämä hänen kanssaan Intiaan, johon Liisa vastasi, että hän ei lähde Intiaan vaan Afganistaniin. Niinpä Ben kysyi myöhemmin Liisalta, lähtisikö tämä hänen kanssaan Afganistaniin.
Niinpä Liisa lähti ensin Afganistaniin vuonna 1968 ja Ben kohta perässä. Tätä ennen he olivat opetelleet pistekirjoitusta ja muita sokeiden opettamiseen tarvittavia taitoja, koska he työskentelisivät sokeainkoulussa. Kun Liisa ja Ben aloittivat yhteisen elämän Kabulissa, maassa ei ollut yhtään kirkkorakennusta. Ulkomaalaiset halusivatkin rakentaa Kabuliin kirkon ja Liisa ja Ben valitsivat sen vihkipaikakseen, vaikkei se ollut vielä valmis. Tästä on kulunut vähän yli 49 vuotta.
Meillä Liisan omaisilla, varsinkin äidillä, oli hyvin vaikeaa aina kun Liisa oli lähdössä Afganistaniin, sillä aavistimme kuinka levotonta siellä oli. Varsinkin kerran, kun Liisa ilmoitti matkustavansa Kabuliin rautateitse Neuvostoliiton halki, tuntui matka aivan mahdottomalta. Matka kuitenkin onnistui ja he pääsivät takaisin lähetystyöhön. Myös Liisan 40-vuotispäivän jälkeen olimme hädissämme, kun saimme tietää, että Kabulissa oli surmattu suomalais-hollantilainen pariskunta, joita tiesimme olevan kaksi. Viiden pitkän vuorokauden kuluttua saimme tiedon, että Liisa ja Ben ovat hengissä ja surmattu pariskunta oli Barendsenit, joiden kaksi pientä lasta löytyi huumattuina mutta elossa. Tämän jälkeen kaikki kansainvälisen järjestön työntekijät evakoitiin. Liisa ajatteli tällöin, että hän ei tulisi ikinä takaisin Kabuliin, mutta veri veti kuitenkin takaisin, sillä Kingmat kokivat, että heidän työnsä oli kesken. Niinpä he palasivat takaisin ja saivat valmiiksi darin kielelle käännetyn opetuskirjan. Seuraava suuri huolenhetki oli setämme hautajaispäivä vuonna 1984, kun Liisa ja Ben olivat jälleen palaamassa kotimaan lomaltaan, uutisoitiin, että Kabulin lentoasemaa on pommitettu. Muutaman päivän päästä Liisa viestitti, että he olivat lentoaseman toisessa päässä, kun toinen pää asemasta meni maan tasalle.
Vuonna 2000 Kingmat palasivat pysyvästi Suomeen asettuen ensi Hämeenlinnaan ja sieltä Vantaan Korson kautta Oulun Kaijonharjuun, josta he muuttivat 2008 Lumijoelle. Kotimaassa Kingmat tekivät uutterasti lähetystyötä, jonka lisäksi Liisa osallistui kansainväliseen projektiin, jonka tuloksena syntyi darin kielelle käännetty raamattu. Tämän projektin puitteissa Liisa kävi mm. Pakistanissa.
Vuonna 2013 tuli paha takaisku, kun Ben sairastui vakavasti. Liisalle oli jäänyt lapsuudesta mieleen isoäidin ja isoisän sairastelut ja hoidot Pertun pirtissä ja niinpä hän päätti, että hän hoitaisi Benin kotonaan. Näin hän myös urheasti teki ja usean kuukauden sairastamisen jälkeen Ben nukkui ikiuneen Liisan pitäessä kiinni toisesta kädestä ja Liisan veljen pitäessä kiinni toisesta kädestä. Taustalla soi hollantilaisen mieskuoron laulu: ´Suojakallioni ain sinä Jeesus olet vain. Kuoleman hetkellä syliisi jään´.
Benin kuoleman jälkeen Liisalle koitti uusi elämänvaihe, kun Eurooppaan rantautui pakolaistulva. Darin kielen taitava Liisa on ollut suuri apu paitsi Suomessa myös Kreikassa, jossa Liisa kävi kaikkiaan kolme kertaa vuosina 2014-2015. Kotimaassa Liisa toimi tulkkina, opettajana ja auton-kuljettajana varsinkin afganistanilaisille. Taisipa pikku-bösöstä nousta parhaimmillaan kuusikin afgaanipoikaa, kun Liisa kyyditsi heitä. Toimipa Liisa viime kevääseen asti opettajana Kalajoella.
Ansioistaan Liisalle myönnettiin pari vuotta sitten seurakuntatyön kultainen ansiomerkki.
Marraskuun puolessa välissä Liisa ilmoitti lähtevänsä 10 päivän etelä-Suomen reissulle, mutta viikon reissun jälkeen hän palasi huonovointisena kotiin, jossa meni terveyskeskukseen, josta hänet lähetettiin sairaalaan tutkimuksiin. Tutkimuksissa selvisi laajasti levinnyt syöpä, jota ei voitaisi parantaa. Leikkauksella pelastettiin muutama elinpäivä lisää, mutta elonpäivät päättyivät joulupäivänä.
Liisa sai elää monipuolisen ja vaiherikkaan elämän ja hän oli kokoava voima useassa yhteisössä. Hänen viimeiseen pariin kuukauteen mahtui siskon 60- ja veljen 70-vuotisjuhlat. Siskon tytön 50-vuotis- ja hänen poikansa ylioppilasjuhliin Liisa ei enää jaksanut osallistua, mutta nämäkin juhlakamut vierailivat Liisan luona jouluaattona. Liisa nukkui hyvin levollisena meidän sisarusten ja veljen lääkäri-tytön laulaessa virttä ´Enkeli taivaan lausui näin….`.
Suunniteltu elämänkerta kirja jäi haaveeksi.
Liisaa jäi kiitollisina kaipaamaan meidän sisarusten perheiden lisäksi laaja afgaaniperhe, jolle Liisa oli hengellinen äiti.