Lii­ke­mies Vilmi oli hiljaa ja kir­joit­ti mil­joo­nan shekin – Kem­pe­leen par­tio­liik­keen his­to­ria on värikäs

Juhani Konola on monien tarinoiden mies. Ei ihme, sillä tarinoitsijoita on suku täynnä - kuten serkkupoika Tuomari Nurmio tai runoilija Eeva Heilala. Konolan äiti oli opettaja ja kuudesta lapsesta viisi kouluttautui samaan tehtävään. Lapsuudessa syttyi palo myös partiotoimintaan. Tulevaa 85-vuotispäiväänsä Konola viettää vain perheen parissa.

Kuva: Sauli Pahkasalo

Sittemmin Konola on kertonut itsekin mittaamattoman määrän tarinoita. Niitä on tallentunut myös sadoiksi lastenlauluiksi.

Kun Juhani Konolan vanhempi lapsenlapsi Veli-Matti oli alle kouluikäinen, hän yöpyi usein isovanhempiensa luona. Silloinkin tarinat näyttelivät suurta roolia.

– Veli-Matti kehotti minua jo päivällä miettimään tarinaa, minkä illalla kertoisin, Konola hymyilee.

Pian 85-vuotias, Ylikylän koulun rehtorina ja monien opettajajärjestöjen luottopaikoilla elämäntyönsä tehnyt kempeleläinen toivoisi tänäkin päivänä aikuisten kertovan lapsilleen tarinoita.

– Lapset pitävät niistä. Ne pitää vain osata kertoa oikein!

Lastenlaulusanoituksissaan – jotka ovat keränneet menestystä eri kilpailuissa – Juhani Konola liikkuu aina sadun maailmassa. Hän muistuttaa, että hyvässä lastenlaulussa pitää olla juoni.

Pöytälaatikossa hänellä on yhä mittava määrä valmiita sanoituksia.

– Nyt olen jo ajatellut lopettaa. Kun ennen hengähti hetken sohvalla, syntyi sanoitus vartissa. Nyt ajatus etenee paljon hitaammin, hän naurahtaa.

– Mutta jos joku haluaa tekstejä säveltää, niin se kyllä sopii. Olen tehnyt paljon yhteistyötä useiden säveltäjien kanssa. Muun muassa Jussi Rasinkankaan kanssa. Levyillä lauluja on paljon.

Palataan partiotoimintaan. Kempeleen partiolippukunnan historiaan Konolalla on mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan. Se ei tosin ole satua, vaikka siitä hyvät iltanuotiokertomuksen ainekset löytyvätkin.

Juhani Konola muutti Kempeleeseen opettajapuolisonsa Raijan kanssa vuonna 1955. Vuonna 1958 he olivat juhlimassa Martti Holman syntymäpäivää.

– Silloin teimme Ensio Lötjösen kanssa päätöksen partiolippukunnan perustamisesta. Taustalla olivat omat hyvät partiokokemukset.

Partiolippukunnan perustamissuunnitelma esiteltiin kirkkoherra Kaarlo Cajanukselle ja Säästöpankin pankinjohtaja Mirkku Holmalle. He kertoivat seurakunnan ja pankin lähtevän taustayhteisöksi.

Myös vartiojohtajien etsintä käynnistyi.

Hannu Toikkanen, Paavo Päätalo, Veijo Silvennoinen, Kauko Lassila, Pertti Sankilampi ja Timo Mäkinen olivat ainakin alkuvaiheessa mukana.

Vuonna 1959 poikapartiolippukunta Sampo-Seppojen syntysanat lausuttiin virallisesti.

– Pojille pidettiin kurssi partioliikkeestä ja pyydettiin hankkimaan jäsenet vartioihin. Pian koossa oli neljä vartiota. Cajanus ja Holma hankkivat jäsenet vanhempainneuvostoon.

Mutta itse tarinaan. Se liittyy partiolippukunnan kokoontumispaikkaan.

Aluksi partiolaiset saivat kokoustilaksi kunnan omistaman, hylätyn margariinitehtaan huoneen, missä taiteilija Daniel Pesu oli asunut ja työskennellyt.

– Seinät olivat vesivärien kirjomat ja koko huone todella kylmä. Sitten Kempeleen poliisi Ahti Toikkanen kertoi Ollakanperällä myynnissä olevasta kookkaasta hirsimökistä. Saimme lainan ja ostimme sen. Kauppahinta oli muistaakseni 180 000 markkaa.

Partiolaiset uusivat sisäkaton ja kalustivat tilan. Kookas ulkorakennus palveli halkovarastona ja suuren teltan säilytyksessä. Tuvassa lippukunnan kokoontumiset päättyivät aina Juhani Konolan tarinoihin.

– Velan maksamiseksi ryhdyttiin järjestämään juhlia, keräämään viljaa ja tekemään talkoita. Leirejäkin pidettiin.

Toimintaan tuli mutta, kun kunnanhallituksen puheenjohtaja Heimo Kangas ilmoitti mökin maapohjan luovuttamisesta Kempeleeseen sijoittuvan kaapelitehtaan käyttöön.

Vastineeksi kunta tarjosi lippukunnalle kahta suurta tonttia Ristisuon alueelta ja runkorakennetta uuteen taloon.

Mökin kaupasta oli sovittava erikseen tehdasta puuhaavan oululaisen liikemiehen Vilho Vilmin kanssa.

Neuvottelujen paikaksi sovittiin Unionin baari.

– Minulla oli neuvottelukumppanina vanhempainneuvoston jäsen Aarne Kontiokari. Kerroimme toiminnastamme ja siitä, kuinka olemme mökkiä korjanneet. Vilmi vain hörppi kahviaan hiljaa ja kuunteli. Lopuksi hän rykäisi: ”Sopiiko miljoona?”.

Konola muistelee menneensä Kontiokarin kanssa ulos, onnitelleensa toisiaan ja palanneensa takaisin solmimaan kaupan.

– Vilmi otti shekkivihkon esille, kirjoitti miljoonan shekin sekä kuitin laudoista ja tiilistä. Shekin veimme pankkiin ja maksoimme sillä entisen velan.Kovin kauaa kokoontumistilatta partiolaiset eivät joutuneet olemaan. Poliisi Toikkanen oli löytänyt taas uuden talon: Kiiesmetsän laidassa oli myynnissä suurehko omakotitalo.

– Kunnalta saadut kaksi tonttia myytiin, samoin uuteen rakennukseen varatut puutavarat. Näillä rahoilla maksettiin Kiieskoloksi ristitty talo.

Jonkin aikaa tästä Konola joutui luopumaan partiotoiminnasta muiden luottamustehtäviensä vuoksi. Hän lahjoitti partiolippukunnalle oman uniformunsa arvomerkkeineen.

– Mutta lieköhän tuo enää tallessa, Juhani Konola pohtii.

Partiolaisten hyväksi hän pääsi työskentelemään myös olleessaan kirkkovaltuuston puheenjohtajana, kun Kokkokankaan seurakuntakeskusta rakennettiin. Juhani Konola vaikutti muiden luottamushenkilöiden ohella siihen, että partiolaiset saivat oman, uuden Kiieskolon kiinteistön kellarikerrokseen.

Hän on myös sanoittanut Partiomarssin, minkä Markku Vuorjoki sävelsi.

– Partiovuosiltani olen oppinut, että aina pitää olla valmis auttamaan!