LIMINKA Tunteet kuumenivat nopeasti huuteluksi ja kiroiluksikin, kun liminkalainen maatalousyrittäjä Kalle Vähäsöyrinki yritti kertoa Selkämaan kyläläisille aikeistaan rakentaa 2500 kuution lietesäiliö. Tupailta järjestettiin Vähäsöyringin tilalla.
Lietesäiliölle on jo myönnetty toimenpidelupa noin 60 hehtaarin peltoaukean reunaan Selkämaantien varteen, mutta useimmat puheenvuoron käyttäneistä kyläläisistä vastustavat säiliötä kovin sanoin.
– Me olemme monta vuotta jo haistelleet sitä lietettä ja nyt riittää! Kun Kalle on ajanut pelloille lietettä, pihalla ei ole voinut olla eikä edes pyykkiä kuivata!
– Kalle on sanonut, ettei säiliötä tule, jos vastustus on kova. Kuinka kovaa vastustuksen on oltava, kysyi Matti Puhakka.
– Haluatko, että kyläläiset vielä nostavat sinulle vastaan tullessaan kättä, Puhakka jatkoi.
Vähäsöyrinki on ajanut viljatilansa pelloille muutama vuosi sitten Taskilan jätevedenpuhdistamon käsiteltyä lietettä. Lietteen lannoitusominaisuudet eivät kuitenkaan olleet toivotunlaiset, ja muutamaan vuoteen tilalla ei ole käytetty mitään lietettä.
Osalle pelloista levitettiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa biokaasulietettä. Syksyllä puintien jälkeen lietettä levitettiin pelloille kiekkomultaimella, jonka pitäisi painaa lannoite maan sisään. Kaikkialla näin ei kuitenkaan käynyt, ja naapurusto alkoi valittaa hajusta.
Kokonaisen säiliön rakentaminen oli monille Selkämaan kyläläisille se viimeinen pisara. He kritisoivat etenkin säiliön suunniteltua sijoituspaikkaa Selkämaantien 44-46 tienoille. Kyläläisten mukaan länsituulella lietteen haju voi levitä laajalle alueelle.
Lähistöllä asuvat kokevat, että heitä olisi pitänyt kuulla toimenpideluvasta päätettäessä. Lietesäiliöstä on lähimpään taloon reilu 400 metriä.
– Siinä asiassa toimin ehkä väärin. Minun olisi pitänyt kuunnella naapureita, vaikka lain mukaan se ei välttämätöntä ollutkaan. Peltoaukean pellot ovat usealla eri rekisterinumerolla, joten siksi useamman naapurin kuulemista ei tarvinnut tehdä, Vähäsöyrinki kertoi.
Syytä ottaa kontolleen myös tarkastusarkkitehti Ritva Tiihonen-Anttila Limingan kunnasta. Hän sanoo olevansa yllättynyt vastustuksen määrästä ja rajuudesta.
– Lain mukaan naapureita ei olisi tarvinnut kuulla näin laajasti kuin he ovat reagoineet. Heitä olisi kuitenkin pitänyt asiasta tiedottaa. On myös muistettava hakijan tilanne ja hänen oikeutensa. Tämä on yleiskaavassa maatalousvaltaista aluetta. Millainen olisi hakijan oikeusturva, jos lupapäätös olisi ollut kielteinen? Elyn mielestä myöskään säiliön täyttämisen aiheuttama rekkaliikenne ei ole sellainen seikka, joka vaatisi luvan tarkempaa tarkastelua. Perusteita muuhun kuin myönteiseen toimenpidelupapäätökseen ei ollut, Tiihonen-Anttila totesi.
Vähäsöyringin suunnittelemaan lietesäiliöön on tarkoitus toimittaa Soilfoodin ravinnelietettä, jonka raaka-aine syntyy Gasumin biokaasulaitoksella Oulussa. Lietettä tulisi Selkämaantietä pitkin noin 70 rekallista kahden talvisen viikon ajan, selvitti Soilfood Oy:n toimitusjohtaja Eljas Jokinen.
– Rekat kulkisivat vain silloin, kun ihmiset ovat töissä ja lapset kouluissa, Jokinen lupasi.
Monet kyläläiset kantoivat kuitenkin huolta rekkaliikenteen lisääntymisestä ja lasten turvallisuudesta, tien huonosta kunnosta sekä siitä mahdollisuudesta, että lietelastissa oleva rekka kaatuisi ojaan.
Jokinen oli ottanut Oulun tehtaalta mukaansa pullollisen lietettä todistaakseen, että se haisee vähemmän kuin aiemmin pellolle levitetyt lannoitteet. Harva paikalla olijoista kuitenkaan nuuhkaisi pulloa.
– Olen pahoillani, jos teillä on huonoja kokemuksia muista lannoitteista. Tuossa on meidän tuotetta. Haistakaa sitä. Jos se ei vakuuta, niin mikä sitten? Jokinen sanoi.
– Voin heti tämän tupaillan päätyttyä soittaa yrityksemme tuotekehitykseen ja kysyä, voiko hajua vielä vähentää. Riittääkö tämä?
Huuteluksi menneessä tupaillassa epäiltiin myös Jokisen lukemia säädösmääräyksiä lietesäiliön kattamisesta.
– Tuota en usko! Säiliö haisee varmasti! Mikset Kalle tee sitä säiliötä oman talosi lähelle, kysyi Hannu Puhakka.
Vähäsöyrinki kertoi, että suunniteltu sijaintipaikka on logistisesti paras, sillä suurimmat peltolohkot olisivat vieressä, ja levitys voitaisiin tehdä pumppaamalla liete letkun kautta suoraan kiekkomultaimeen. Muilla vaihtoehdoilla traktoriralli olisi paljon suurempi.
– Mutta mitään rakentamispäätöstä ei ole vielä tehty eikä mitään ole rakennettu. Halusin kuulla teidän mielipiteenne. Me voimme miettiä toistakin sijoituspaikkaa.
Jokinen muistutti, että vaikkei Vähäsöyrinki allasta rakentaisikaan, hänellä olisi edelleen täysi oikeus ostaa ja levittää lietettä pelloilleen.
Vähäsöyrinki kiinnostui ravinnelietteestä, koska sen hinta on huomattavasti kemiallisia lannoitteita edullisempi. Vuositasolla tämä tarkoittaisi 6 000 – 10 000 euron säästöjä.
– Meidänkö pitää elää hajussa ja asettaa lapset vaaraan, jotta Kallen bisnes menisi paremmin, yleisöstä huudettiin.
Osa kyläläisistä palasi ympäristötoimen lausuntoon, jossa säiliön sanottiin käyvän muunkin jätteen säilyttämiseen ja varastoimiseen.
– Olen suunnitellut Soilfoodin kanssa seitsemän vuoden sopimusta, Vähäsöyrinki kertoi.
– Entä sen jälkeen? kuului yleisökysymys.
– Kuinka moni teistä osaa ennustaa omia asioitaan seitsemän vuoden päähän? En minä ainakaan, huomautti Vähäsöyrigin yritystoiminnan puolesta puhunut Niina Parpala.
Jokinen kierrätti sähköpostilistaa ja lupasi tiedottaa kyläläisiä mahdollisimman pian siitä, voidaanko lietteen hajuhaittoja entuudestaan vähentää ja kyetäänkö rekkojen reitit järjestämään toisin.
Vähäsöyrinki oli tilaisuuden jälkeen hiljainen ja mietteliäs. Hän sanoo olevansa järkyttynyt ja pahoillaan siitä, ettei keskustelu ollut rauhallista, asiallista ja rakentavaa.
– Tässä täytyy nyt antaa pölyn laskeutua ennen kuin tekee mitään päätöksiä. Muutaman viikon sisään ratkaisu tehdään.
Tupaillan jälkeen Kalle Vähäsöyrinki kutsui suunnitteluarkkitehti Ritva Tiihonen-Anttilan katsomaan säiliön sijaintia. Vähäsöyrinki harkitsee lietesäiliölle uutta paikkaa nykyistä kauemmaksi ja osittain metsän sisään.
– Minulle ehdotettiin myös uuden tupaillan järjestämistä kyläläisille, mutta siihen en ole valmis. Edellinen oli liikaa. Jos tarvetta uuteen tupailtaan on, niin voisiko kunta järjestää sen omissa tiloissaan, Vähäsöyrinki mietti.