– Lumijoki on minulle edelleen tärkeä paikka, kotipitäjä kun on. Siskoni asuu edelleen kotitalossamme Kerolassa Hirvasniemessä.
Eläkepäiviä viettävän Kerola-Korhosen taival Lumijoelta on ollut vuosien saatossa vaiherikas.
Kotonaan Hirvasniemessä hän vietti elämänsä ensimmäiset kaksikymmentä vuotta, kunnes vuonna 1969 kirjoitti Limingan lukiosta ylioppilaaksi ja pääsi saman vuoden syksyllä opiskelemaan ensimmäisten joukossa Oulun yliopistoon uutta oppiainetta, tietojenkäsittelyoppia.
Opiskelu sisälsi niin ohjelmoinnin alkeita kuin itse ohjelmointiakin, ja myös matemaattinen logiikka oli olennainen osa oppiainetta. Neljän vuoden opiskelun jälkeen Kerola-Korhonen läksi Kajaaniin ja sittemmin Oulun kauppaoppilaitokseen opettamaan.
Oulun kaupungille hän päätyi ATK-suunnittelijaksi vuonna 1977, jolloin kaupungin tietotekninen osasto käsitti kolme ihmistä hänen lisäkseen. Tuolla tiellä Kerola-Korhonen jatkoi neljäkymmentä vuotta, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 2014 – ja näki niin ohjelmoinnin, tietotekniikan kuin tietojärjestelmienkin kehityksen tuomat järisyttävät mullistukset aitiopaikalta.
– PC-koneiden tulo oli aikanaan todella iso juttu. Sitä ennen oli tehty pitkään töitä päätteillä. Sitten mukaan tulivat läppärit ja nykyään älypuhelimet, Kerola-Korhonen kertoo ja naurahtaa muutosten olleen suuria, mutta myös antoisia työn kannalta.
– Työurani oli erittäin mukana. Meillä oli innovatiivista, rohkeaa ja ennakkoluulotonta porukkaa töissä, ja koko ajan pysyimme kehityksessä mukana. Vaati myös uskallusta mennä eteenpäin.
Kyläyhdistyksen kesäjuhlaa varten oli muun muassa runojakin rustaileva Kerola-Korhonen kirjoittanut ylös lapsuusmuistojaan kotikylästään 1950- ja 1960-luvuilta.
Yksi elämään jäänyt muisto on vuodelta 1957, kun Neuvostoliitto laukaisi Sputnik -satelliittinsa avaruuteen.
– Uutisissa kerrottiin, missä päin sen pitäisi milloinkin näkyä, ja isän kanssa yritimme iltapimeässä sitä nähdä. Se oli siitä hieno tapahtuma, että sen laukaisusta alkoi avaruusaika, satelliitit, jotka palvelevat tänäkin päivänä tiedon välityksessä.
– Tuon ajan maaseudulla ei tekniikkaa juuri ollut. Meille saatiin Kerolaan puhelinkin vasta 70-luvun alusta, kun Ritva-siskoni otti miehensä kanssa tilan hoitoonsa.
Hirvasniemen kyläyhteisö oli tiivis, Kerola-Korhonen muistelee. Tieto liikkui ilman teknologiaakin.
– Joka kylässähän oli niitä jotka olivat hyvin perillä asioista ja tahtoivat ehkä kovasti juoruillakin, he olivat sen ajan Facebook!
Uutta tekniikkaa tuli kuitenkin maallekin, hitaasti mutta varmasti. Varsinkin 1960-luku tuntui olevan suuren muutoksen aikaa.
– Silloin alkoi pikkuhiljaa ilmestyä kodinkoneita: kaasuhella, jääkaappi ja sähköhella. Isä ja äiti hankkivat television 60-luvun alusta heti kun Kiimingin yli 300-metrinen radiomasto pystytettiin. Kameroita ei monella ollut, eikä siis sellaista kuvien tulvaa kuin tänä päivänä.
Yhteys Lumijokeen on säilynyt vahvana, vaikkei Leena Kerola-Korhonen ole paikkakunnalla asunut vuosikymmeniin.
Hän kiittelee kovasti aktiivista kyläyhdistystä ja yhteisöä sekä laajennettua kylätaloa, joka tarjosi mainiot puitteet kesäjuhlillekin.
Myös Lumijoki itsessään houkuttelee tapahtumiin.
– Olemme käyneet esimerkiksi Varjakan rantakirkossa. Se on todella helposti lähestyttävä, kesäinen jumalanpalvelus, ja lapsetkin saavat touhuta ympärillä vapaasti. Siellä on kerrassaan hieno tunnelma!
