Leena Kankaan aja­tuk­sia he­rät­tä­väs­sä näyt­te­lys­sä on esillä arkkeja ja ark­ki­eläi­miä

Oululaistaiteilijan sukujuuret ovat perunapitäjässä

Leena Kangas kuvaa Tyrnävän näyttelyään stopiksi ennen Helsingissä syksyllä pitämäänsä näyttelyä. Leena Kangas tutkii maalauksissaan kidemuotoja. Paperille maalaaminen on kiehtonut häntä jo pitkään.
Leena Kangas kuvaa Tyrnävän näyttelyään stopiksi ennen Helsingissä syksyllä pitämäänsä näyttelyä.
Leena Kangas kuvaa Tyrnävän näyttelyään stopiksi ennen Helsingissä syksyllä pitämäänsä näyttelyä.
Kuva: Heli Rintala

TYRNÄVÄ Kuvataiteilija Leena Kangasta naurattaa. Hän sanoo, että Tyrnävän kirjastossa esillä oleva Arkki-näyttely on eksytysvaihe siihen, mitä hän aikoo tehdä syksyllä Helsingin Studiogalleriaan koostettavaan olevaan näyttelyyn.

– Eksytän itseni töistä ja työt eksyttävät minut, hän nauraa.

Aluksi oululaistaiteilija ajatteli, ettei tuo alkuvuoden aikana valmistuneita töitä esille vielä lainkaan. Ajatus kuitenkin muuttui matkalla.

– Tämä näyttely on hyvä pysähdys, tasanne, jossa voin katsoa, miten jatkan töideni työstämistä. Ehkä tämä on myös käännös johonkin uuteen suuntaan, Kangas aprikoi.

Kangas tutkii maalauksissaan kidemuotoja. Työt ovat kuin pieniä tutkielmia, voimakkain värein maalattuja. Sana arch viittaa paitsi paperiarkkiin, myös arkkieläimiin eli arkeoneihin, jotka ovat yksisoluisia, tumattomia mikro-organismeja.

Kuvissa voi nähdä muutakin. Patjakolumni-sarjassa on kevään paljastamista hylätyistä patjoista pinottu pylväs. Tai vaikka meduusantoukkia irtoamassa muista kaltaisistaan lähteäkseen itsenäiselle ajelehtimismatkalleen. Tai ehkä kuvissa on kasvien pikkuriikkisiä siemeniä. Mene ja tiedä.

Kangas aikoo antaa uusille töilleen tilapäiset nimet.

– Yritän vielä suojella sitä, mitä on syntymässä.

Paperille maalaaminen on kiehtonut Kangasta jo pitkään.

– Nyt se on tullut jotenkin vielä ajankohtaisemmaksi. Paperille maalaamisessa viehättää se keveys ja leikki – ja lisäksi niiden säilyttäminen on helppoa. Ne mahtuvat pieneen tilaan. Toisaalta voihan kangaspohjia työstää hieman eri tavalla kuin näitä.

Alun perin näyttelyyn piti tulla pelkästään paperille maalattuja akryyli- ja vesiväritöitä. Mutta pian hän totesi niiden kaipaavan rinnalleen myös kookkaampia maalauksia.

Rinnakkain ripustetut isommat Kevätmaisema ja Kesäretki on maalattu toissa vuonna. Hennon vaaleat Uusi aamu elokuu ja Uusi aamu huhtikuu kuvaavat taas samaa tapahtumaa eri vuodenaikoina.

Kaikki paperityöt ovat tämän vuoden tuotantoa.

Myllykirjaston näyttelytilan vitriinissä on valokuva, jossa kaksi totista pikkutyttöä tuijottaa kameraa. Toinen puristaa kädessään nukkea, jonka Kangas on värjännyt vaaleanpunaiseksi. Kuva on 1900-luvun alkupuolelta, Kankaan Maija-mummin valokuva-albumista. Tyttöjen henkilöllisyyttä Kangas ei tiedä.

– He ovat kuitenkin tyrnäväläistyttöjä. Isäni vanhemmat olivat Tyrnävältä kotoisin, ja heidät on haudattukin tänne. Halusin tuoda nämä tytöt tähän näyttelyyn. Ehkä joku voi heidät tunnistaa.

Tyttöjen taustalle Kangas on maalannut vaaramaiseman. Sellaisen, josta Tyrnävällä voi uneksia.

Ilmoita asiavirheestä