Liminka 1950-luvulla koulunkäynti oli kovin erilaista kuin nykyään. Kaikki lapset aloittivat koulunsa kansakoulussa, johon pääsy oli kuntien taattava. Ikäluokan yhteinen koulunkäynti päättyi neljännen luokan jälkeen, jolloin osa ikäluokasta siirtyi pääsykokeiden kautta viisi- tai kahdeksanvuotiseen oppikouluun. Limingasta oli ennen sotia lähdetty Ouluun oppikouluun, mutta se oli mahdollista vain harvoille ja vaati vanhemmilta erityistä panostusta.
Vuonna 1956 Limingan kirkkoherraksi valittiin 37-vuotias Lauri Oravainen. Hänen taustansa oli lestadiolaisuudessa, mutta sitä oli sävyttänyt aika Ruotsissa ja Yhdysvalloissa sekä kuuluminen uudistushenkiseen nuoreen lestadiolaispapistoon.
Pian paikkakunnalle kotiuduttuaan Oravainen otti roolin oppikoulutoimikunnan johtajana, ja ryhtyi toteuttamaan visiota oppikoulun perustamisesta. Kesti vain noin vuoden ajan, kunnes koulu oli toiminnassa syksyllä 1957. Hänellä oli tarvittavat taidot ja tiedot sekä halu käyttää niitä. Ilman häntä Liminkaan ei olisi saatu oppikoulua ainakaan yhtä aikaisin.
Tuohon aikaan koulussa oli hartauksia ja muuta luontaisena pidettyä uskonnollisuutta, joten rehtorilla ei kirkkoherrana ollut erityistä tarvetta ulottaa kirkon vaikutusta kouluun. Persoonana Oravainen oli huumorintajuinen ja innostava, mutta hänellä oli myös jyrkkää auktoriteettia, joka tosin harvoin tuli esiin. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Oravainen oli ensimmäisiä television omistajia paikkakunnalla ja näitä laitteita hankittiin myös koululle.
Koulun perustaminen edellytti lupa- ja rahoituspäätöksiä, missä Oravaisen rooli oli hyvin keskeinen. Usein hän hankki luvat ja rahoituksen usein menemällä suoraan mahdollisimman korkea-arvoisen henkilön puheille.
Tammikuussa 1961 Limingassa kävi kouluhallituksesta Martti E. Miettinen, joka oli tuolloin luvannut luvan lukioluokille. Ei tule kuitenkaan unohtaa, että tarvittiin tuki myös liminkalaisilta kunnallispäättäjiltä. Tuossa vaiheessa Oravainen järjesti kansalaiskokouksen Yhteiskoulun tilanteesta ja keräsi lähetystön seuraavana päivänä pidettyyn valtuuston kokoukseen. Näin koulun vastustus laantui ja kolmas rakennusvaihe saatiin hyväksytyksi.
Koulurakennukset valmistuivat kolmessa osassa vuosina 1959, 1961 ja 1962. Nämä aikanaan uudenaikaiset tilat pääsivät menemään myöhemmin huonoon kuntoon ennen nykyisten yläkoulun ja lukion rakennusten valmistumista.
Rakennuksesta tuli huomattavan suuri, ja nykyisen Sarvela-salin paikalla sijainnut juhlasali oli suurimpia koko Pohjois-Suomessa. Koulun painopisteitä olivat musiikin ja kielten opetus, joista jälkimmäiseen innosti erityisesti rehtori Oravainen. Kouluun hankittiin soittimia ja perustettiin orkesteri, mikä oli innoituksena vuonna 1966 järjestetylle ensimmäiselle Limingan musiikkileirille.
Liminkalaisten suhtautuminen nopeaan ja omavaltaiseen kirkkoherraan oli kahtalainen. Yhtäältä hänen toimintansa keräsi tukijoita erityisesti oppilaiden vanhempien piiristä, toisaalta kunnanisät pelkäsivät hänen vievän pois perinteistä talonpoikaisuutta ja ruumiillisen työn arvostusta. Maa- ja metsätaloustyön väheneminen tarkoitti, että oli kysyntää koulutukselle muille aloille. Oppikoulusta oli mahdollista edetä esimerkiksi vasta perustettuun Oulun yliopistoon, mutta myös ammatilliseen jatkokoulutukseen.
Hyvänä esimerkkinä Oravaisen nopeasta ja käytännönläheisestä toiminnasta oli niin kutsutun Orpokodin talon rakentaminen kirkkotielle. Tarvittiin asuntoja opettajille, mutta kunnan puolelta asiaa ei ehditty tai pystytty hoitamaan. Oravainen otti hankkeen hoitaakseen ja neuvotteli nopeassa tahdissa lainat rakentamiseen suoraan pankeista.
Liminkalaiset arvelivat, ettei asuntoihin löytyisi muuttajia, mutta pian talo osoittautui tarpeelliseksi.
Limingan yhteiskoulu tarjosi mahdollisuuden oppikoulun käymiseen yhä useammalle. Se keräsi oppilaita ympäristökunnista ja muutamina vuosina runsaasti myös Oulusta, jossa ei ollut tarpeeksi oppikouluja.
Koulussa näkyivät kuitenkin rinnakkaiskoulujärjestelmät epätasa-arvoiset piirteet, lukukausimaksut ja pääsykokeet mutta myös yksityiskoulun positiiviset puolet: aktiivisuus varainhankinnassa ja innostunut ilmapiiri.
Peruskouluun siirryttäessä 1970-luvulla Limingan yhteiskoulusta muodostui lukio ja yläaste. Silloin Yhteiskoulu näyttäytyi jäänteenä vanhasta epätasa-arvoisesta koulujärjestelmästä.
