– Pipo, pipoo, pipo piponi piponi jäi puuhun, kajahtaa alakouluikäisten poikien suusta vanhan hirsitalon pirtissä Ervastinkylässä.
Talon emännän, kuoronjohtaja Eeva Maija Sorvarin sormet kulkevat pianon koskettimilla ja ohjaavat heleästi soivaa laulua. Toistoja tulee useampia. Laulun yksitoikkoisesta sanomasta huolimatta pojat laulavat pontevasti kerta toisensa jälkeen. Sorvari kertoo, että kyse on äänenavauksesta, joka tehdään aina kuoroharjoitusten alkajaisiksi.
Nyt pojat ovat kokoontuneet Sorvarin kotiin vain näytteeksi lehtijuttua varten. Todellisuudessa vasta perustettu poikakuoro kokoontuu tiistaisin Niemenrannassa sijaitsevalle Sympaalin asemalle, jonka yrittäjä Tuomo Kangas toimii kuoron toisena johtajana. Takana on kolmet harjoitukset. Kuorolaisissa on oman kylän poikien lisäksi lapsia Oulunsalon kirkonkylältä ja muualta Oulusta sekä Limingan Tupoksesta.
Sorvari on osallistujamäärään tyytyväinen.
– Seitsemäntoista poikaa on nyt mukana. Se on tosi hyvä määrä näin alkuun. Ja mukaan mahtuu vielä! hän vinkkaa.
Sorvarilla on lähes parinkymmenen vuoden kokemus kuorojohtamisesta. Tällä hetkellä tämä kanttoriksi kouluttautunut perheenäiti on äitiyslomalla, mutta siitä huolimatta hän luotsaa perustamaansa Aava-kuoroa sekä Illuusia-nuorisokuoroa, jotka molemmat toimivat Oulu-opiston alla. Alakouluikäisille pojille suunnattu kuoro on Sorvarille tavallaan paluuta juurille, sillä hänen ensimmäinen kuoronsa oli myös poikakuoro.
Kuoronjohtajana Sorvari tietää, etteivät pojat ole yhtä innokkaita kuorossa kävijöitä kuin tytöt. Mistähän se johtuu?
– Pojille tämä voi olla herkempi asia. Voi olla ennakkokäsityksiä ja sellainen ajatus, ettei kuoroharrastus ole poikien hommaa. Siinä on oma tekemisensä, että tällaisen kulttuurin saa muutettua, hän toteaa.
Alakouluikäisille suunnatun kuoron perustaminen olikin Sorvarille tapa tarjota pojille mahdollisuus lauluharrastamiseen.
– Pojat ovat aivan yhtä hyviä, kunhan heidät saa kuoroon mukaan. Ja se täytyy muistaa, että aika harva laulaa suoraan nuotilleen. Ihan kaikki tarvitsevat harjoitusta, hän täsmentää.
Aatu, 9, ja Aapo, 10, kertovat laulaneensa kuorossa aiemminkin. Tämän kaksikon lisäksi kuorossa laulavat Eeli, 9, Hugo, 8, Manuel, 8 sekä Eemil, 8. Mikä poikien mielestä kuorossa on parasta?
– Laulaminen, kuuluu yhden kuorolaisen suusta.
– Saa uusia kavereita, toteaa toinen.
– Ja saa esiintyä muille, vastaa kolmas.
Iso osa kuorossa laulavista pojista on laulanut Sorvarin johdolla aiemminkin. Sorvari on innostanut poikia kuorolaulannan pariin muun muassa omalla tempauksellaan, jonka hän järjesti vähän ennen poikakuoron varsinaista perustamista.
– Ennen joulua meillä oli sellainen tempaus, että harjoiteltiin poikien kanssa muutamia joululauluja ja käytiin ikäihmisten ovilla niitä laulamassa. Tästä tykkäsivät sekä vanhukset että pojat itse. Suurin osa tässä jouluprojektissa mukana olleista pojista lähti myös kuoroon mukaan, Sorvari taustoittaa.
Laulamiseen kannustaminen on yksi tärkein tekijä, miksi Sorvari vetää kuorotoimintaa. Tämän vuoksi hän on halunnut tehdä poikakuoroon tulemisen kynnyksen mahdollisiman matalaksi: kaikki laulamisesta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan eikä koelauluja ole.
Sorvarin mukaan nykyisin puhutaan paljon siitä, että laulutaito on heikentymässä ja jopa katoamassa.
– Se johtuu siitä, ettei enää lauleta niin paljon. Laulamisen kulttuuri on vähentynyt niin kouluissa kuin kodeissakin, Sorvari tuumaa.
Kuorossa taitoja elvytellään laulamalla perinteisiä koulu- ja kansanlauluja ja harjoittelemalla äänen muodostamista ja korkeisiin ääneen osumista äänenavauksilla ja -lämmittelyillä.
– Ensin meillä on tarkoitus saada laulut soimaan mahdollisimman yksiäänisesti. Moniääniseen lauluun voimme siirtyä sitten, kun taidot karttuvat.
Poikakuorossa ei hiota laulutaitoja hampaat irvessä, vaan eteenpäin mennään ennen kaikkea laulamisesta iloiten. Joskus voi kuitenkin tulla eteen niitäkin päivä, jolloin motivaatio on kateissa. Näitä päiviä varten on keksitty tikkaripedagogiikka.
– Lapset saavat tikkarit jokaisten kuoroharjoitusten jälkeen. Muiden kuorojen kanssa en tikkareita ihan näin usein jaa, Sorvari hymähtää.
Myös esiintymiset ovat yksi motivaattori, jolla kuorolaisiin valetaan harjoitteluintoa. Poikakuoron on tarkoitus nousta esiintymislavalle jossain vaiheessa kevättä.
– Ihan ensimmäiseksi olisi mukava käydä jossain vanhainkodissa esiintymässä, Sorvari haaveilee.
Oulunsalon uudessa poikakuorossa iloitaan yhdessä laulamisesta – ja harjoitusten jälkeen nautitaan tikkareista.
Kuoron taustalla on kanttoriksi kouluttautunut Eeva Maija Sorvari.
Osa pojista kävi joulun alla laulamassa ikäihmisten ovilla – innostuivat myöhemmin kuoroon.