LIMINKA Linnukan päiväkodin Riekonkiepin tilaan on kokoontunut arvovaltainen raati. Lasten kokouksessa on tarkoitus ideoida ja hahmotella Limingan seudun leikkipuistojen tulevaisuutta. Kokoustajia on paikalla kymmenen. Vanhimmat ovat esiopetuksessa, nuorin on vuoden ja kolme kuukautta.
– Nyt on vähän erilainen kokoonpano. Tällä kertaa mukana on perhepäivähoitaja lastensa kanssa, koska myös he ovat leikkipuistojen aktiivisia käyttäjiä. Yleensä täällä on seitsemän jäsentä – yksi jokaisesta isompien lasten ryhmästä ja yksi pienempien lasten ryhmästä, vastaava lastentarhanopettaja Pia Kangas valaisee.
Viime vuonna pari lastenkokouksen jäsenistä oli bongannut keskustan leikkipuistosta mukavan kiipeilytelineen. Lastenkokouksessa oli vireillä ihan oikea kuntalaisaloite, jotta muihinkin leikkipuistoihin saataisiin vastaava liikkumislaite.
– Aloitteemme olisi koskenut vain sitä yhtä telinettä, mutta nythän tämä laajeni ihan valtavasti, Kangas kertoo.
Lopulta tapahtumaketju johti siihen, että kunnan maisemasuunnittelija Marja-Riitta Vavuli-Kivinemi halusi tulla kuulemaan lasten mielipiteitä leikkipuistojen kehittämisestä tulevia vuosia varten.
– Nykypäivänä osallistaminen on suunnittelussa hyvin esillä. Yritetään ottaa käyttäjät mukaan jo suunnittelussa, Vavuli-Kiviniemi kertoo.
Kokouksen aluksi lapsille esitellään erilaisia leikkipuistoja. Kuvissa ja videoissa on Angry Birds- ja Muumi-teemaisia puistoja. On vaijerikiikkua, metsäisää puistoa ja vaikka mitä. Kempeleen Röllipuistossa joku raatilaisista on jo käynytkin.
Inspiraatioesittelyn jälkeen lapsukaiset jakautuvat sattumanvaraisesti kolmeen pienempään yksikköön. Ryhmäytyminen sujuu ihailtavan ennakkoluulottomasti. Kukaan ei kiukuttele, kukaan ei haikaile toiseen ryhmään.
Jokainen ryhmä saa suuren kartongin, johon on tarkoitus leikata ja liimata mieluisia kuvia leikkiväline- ja puistoesitteistä. Lopputuloksena valmistuva kokonaisuus olisi ryhmän näkemys unelmien puistosta.
– Minä haluan trampoliinin! Ja autokiikun! Eeli Turpeinen visioi.
Jokainen löytää lehdistä mieleisiään kuvia. Yhdessä ryhmässä kuvia kerätään kasaan, toisessa ne liimataan paikalleen välittömästi. Luovuuden liekkiä ei saa välissä sammuttaa.
– Missä ne jalkapallolehdet ovat? Joose Vuorma tiedustelee.
Kaivattu lehti löytyy aikuisten avustuksella. Pian sopivia kuvia tulee vastaan lisää.
– Puistossa voi pelata jalkapalloa, ottaa juoksukisan ja leikkiä merirosvoa. Tässä on kivointa juoksurata, Vuorma selittää näkemystään.
Turpeisen ja Vuorman ryhmän kartonki täyttyy vinhaa vauhtia. Iisa Määttä on löytänyt suuria kuvia, jotka täydentävät unelmahahmotelmaa. Puistossa voi leikkiä mitä monimuotoisempia leikkejä.
– Ainakin poliisia ja rosvoa. Siellä on paljon juttuja, siellä voi olla myös piilosta, Määttä selventää.
Kun värikkäät kartongit ovat täyttyneet kuvista, on kaikkien ryhmien aika kokoontua saman pöydän ääreen haukkaamaan popcornia ja hörppäämään pillimehua.
Mehuhetken jälkeen puistoluonnokset käydään läpi. Vilma Pehkonen on löytänyt kivoja liukumäkiä ja Joose Vuorman liikunnalliset ideat ihastuttavat. Kaikille kartongeille on ilmestynyt jotain yhteistä.
– Kaikki tykkäävät kiipeilytelineistä, Eemil Broman huomauttaa.
Myös ympäristöön on kiinnitetty huomiota. Kun raatilaisilta tiedustellaan, pitäisikö puistoissa olla myös kukkia, tarkkasilmäisellä Bromanilla on heti vastaus valmiina.
– Pitää olla! Niitä voisi poimia äidille.
Esitelmöinnin jälkeen kartonkiteokset päätyvät kunnan viheraluehoitaja Annamaria Suvannon ja maisemasuunnittelija Vavuli-Kiviniemen haltuun.
– Näistä näkee ihan selvästi, että halutaan monipuolisia kiipeilylaitteita. Näissä näkyy toiminnallisuus, telineissä on monta eri toimintoa. Täytyy keskittyä isompiin kokonaisuuksiin. Lapsilla on hyviä havaintoja, Vavuli-Kiviniemi arvioi.
Osa ehdotuksista on toki enemmän tai vähemmän epärealistisia. Puistoihin ei välttämättä päädy vesiskoottereita, kuten unelmahahmotelmissa, mutta maisemasuunnittelija näkee ideatalkoot hyödyllisenä. Aikuisten näkemykset saattavat olla joskus liiallisen järkevyyden rajoittamia.
– Minusta tämä oli ihan toimiva konsepti. Ehdottomasti kannattaa kysellä mielipiteitä, koska hehän ovat käyttäjiä. Heille leikkipuistoja rakennetaan ja niiden pitää olla lasten näköisiä, ei aikuisten.
Lastenkokous on kerääntynyt ajatusriiheen Linnukan päiväkodissa jo kolmen vuoden ajan. Istuntoja on keskimäärin kerran kuukaudessa. Kokoukset muistuttavat paljon aikuisten palavereja. Päiväkodinjohtaja Laura Kinnusen mukaan lapsilla on omat kahvikupitkin. Juomana tosin on mehu.
– Lapsille on tärkeää, että siellä on oikeat kokouskäytännöt. Siellä on käsitelty päiväkodin pihan sääntöjen päivityksiä ja keksitty tapahtumia koko päiväkodin väelle. Ne ovat lasten ideoimia juttuja kaikkien lasten parhaaksi. Tässä korostetaan lasten osallisuutta ja sitä, että lapset pääsevät itse vaikuttamaan heitä koskeviin asioihin – mahdollisuuksien mukaan ja ikätaso huomioiden.
Kokoukset toimivat myös viestintäkanavina käytännön asioissa. Lapset voivat kertoa esimerkiksi rikkinäisistä pikkuautoista tai tyhjenneistä jalkapalloista. Puistopalaverinkin lopussa raatilaiset muistuttivat siitä, ruokana saisi olla useammin jauhelihaa ja spagettia. Ja nakkikastiketta. Tällaisistakin asioista on keskusteltu jo aiemmin.
– Sieltä tulee sellaisia ideoita, joita aikuinen ei välttämättä hoksaa ajatella. Osallisuuden perusajatuksena on se, että me aikuiset haluamme aidosti kuunnella lasten ajatuksia ja mielipiteitä sekä pohtia asioita yhdessä lasten kanssa heidän maailmastaan käsin.
