Toissa kaudella tämä kokonaisuus jakautui kahdeksi, kun edustusjoukkueen ja Kiekko-Laserin juniorijaoston tiet erkanivat. Edustuksesta tuli Laser HT.
Viime kaudella Laser HT löi hynttyyt yhteen Uleåborg AIK:n kanssa. Syntyi kankealta kalskahtava AIK/Laser HT.
Nyt, syksyllä 2018, on taas pelkkä Laser HT. Tämäkö sekavaa?
– Viime kaudella liitto halusi, että toimimme tällaisella nimihirviöllä. Täksi kaudeksi saatiin liiton herrat ymmärtämään, että haluamme yhden nimen. Nyt mennään tällä hamaan loppuun saakka, Laser HT:n manageri Tommi Bergman kertoo.
Viimeisimpään nimenmuutokseen ei liity sen suurempaa draamaa. Otsake vain haluttiin normaaliksi. Paluu vanhaan, tuttuun ja turvalliseen tuntuu hyvältä.
– Tässä on samat toimijat kuitenkin edelleen mukana. Erittäin hyvä signaali on tullut kentältäkin. Se on selkeyttänyt asiaa. Kaikkialta kuuluu pelkkää positiivista. Nimihän oli viime vuonna aivan hirveä. Miten tuollaista markkinoit? Manageri nauraa.
Nimen suhteen on palattu entiseen, mutta se ei ole tällä kaudella ainoa asia, jonka suhteen historia toistaa itseään Laser HT:n kohdalla. Kesällä seura solmi yhteistyösopimuksen Kiekko-Laser juniorit ry:n kanssa.
– Meille erittäin positiivinen asia ja isossa kuvassa tärkeä juttu, että saatiin sopimus yhden Pohjois-Suomen johtavan junioriseuran kanssa, Bergman iloitsee.
Yhteistyöjulkistuksen yhteydessä asetettiin kovalta kuulostava tavoite. Joukkue tähtää Mestis-karsintoihin keväällä 2020. Viimeistään tässä yhteydessä vääräleuat alkavat muistuttelemaan joulukuusta 2011. Tuolloin talousvaikeudet selättivät vanhan joukkueen kesken kauden.
– Meillä ei ole ollut yhtään samaa toimijaa, joka olisi ollut siinä vanhassa porukassa mukana. Olemme saaneet todella paljon kuraa niskaan ilman syytä. Uskon, että tiedämme kohtalaisen hyvin mitä olemme tekemässä. Ja me emme ole tekemässä sellaista temppua, että seuraa ei puolen kauden päästä olekaan. Pyrimme viemään toimintaa eteenpäin uskottavasti vakaalle pohjalle, manageri vakuuttaa.
– Vähän hulluahan tämä on, mutta pitää uskoa unelmiin ja mahdollisuuksiin. Sitä ennen pitää tehdä taloutta ja saada ympärivuotisia kanavia, joista tulee euroja. Kyllä meillä on ihan hyvät näkymät. Nyt tehdään kivijalkaa kuntoon sitä varten, että joskus karsintoihin päästään.
Vaihtuvuus on ollut joukkueessa suurta. Uusia tulokkaita on paljon, mutta kokoonpanon kasausvaiheessa ei ole jouduttu vetämään jäniksiä hatusta. Laserilla on ollut imua. Tärkeimpänä yksittäisenä uutukaisena manageri Bergman nimeää keskushyökkääjä Sami Holapan.
– Viime kauden Suomi-sarjan paras pelaaja, jatkaa varmasti samaa rataa tänäkin vuonna. Maalille saatiin Väliharjun Sami Mestiksen Peliitoista – täältä kylläkin kotoisin. Pakeista täytyy mainita Rovaniemeltä tullut Joona Springare. Kyllähän siinä on sellaisia jätkiä, että kestävät vertailun ihan mihin vain.
Springaren merkitystä korostaa hänen pelipaikkansa. Managerin mukaan haastavinta oli saada puolustuspäähän sopivia palasia.
– Pakkipuoli on vähän jäänyt, se on ilmeisesti sukupuuttoon kuoleva laji. Nykyään kukaan ei halua puolustaa. Mutta kyllä meillä on hyvin äijiä. Keväälläkin try-outilla oli paljon miehiä.
Salamapaidat ovat olleet jäällä elokuun alkupuolelta asti. Päävalmentaja Jari Lehdon mukaan tämänhetkinen tilanne näyttää vuoden takaiseen verrattuna huomattavasti paremmalta.
– Viime vuonna oli aika sekava tilanne, kun joukkueet oli yhdistetty ja väännettiin kaikenmaailman byrokratiaa. Nyt on keskitytty itse asiaan. Pojat ovat motivoituneita ja innokkaita. Tällä hetkellä on todella innostunut ja positiivinen meininki. Niin minulla, valmennustiimillä kuin joukkueellakin.
Suuri vaihtuvuus tuo omat haasteensa Lehdolle. Pelaajat tutustuvat toisiinsa päivä päivältä paremmin ja löytävät vähitellen paikkansa joukkueesta. Kauden alku menee tutustuessa, mutta samalla valmennuksen pitäisi ajaa sisään pelisysteemiä ja -tapoja.
– Periaatteessa yksi kentällinen on viime kauden joukkueesta jäljellä. Valmentajahan toivoo, että runko säilyy mahdollisimman pitkään, mutta saatiin myös laadukkaita pelaajia tilalle. Se on varmasti potkinut vähän kaikkia eteenpäin. Kun päivittäinen arjen tekeminen on kovalla tasolla, niin vähän itse kukin joutuu skarppaamaan siinä vieressä.
Ensimmäiseen ketjuun Mikko Tauriaisen laidoille on kaavailtu Harri Pälvettä ja kapteeni Antti Hellsteniä. Toista ketjua on hahmoteltu Holapan ja Ville Rajalan ympärille.
– Ollaan pyritty pitämään ne mahdollisimman samana, että heilläkin olisi aikaa löytää toisensa. Ehkä sekin on opittu jostain historiasta, että annetaan aikaa. Ei turhaan lähdetä kahden huonon vaihdon tai suorituksen jälkeen rikkomaan niitä. Mielestäni ketjut ovat toimineet ihan hyvin. Kolmosketju koostuu sitten vanhoista miehistä. He tuntevat toisensa jo entuudestaan.
Päävalmentaja on tyytyväinen ryhmänsä koostumukseen. Jokaiseen rooliin löytyy sopiva mies. Mukana on paljon nuoria, mutta myös kokeneempia pelaajia. Kaukalossa käskyttäjä haluaa nähdä nykytrendin mukaista jääkiekkoa pelaavan joukkueen.
– Olemme aktiivisia ja hyökkääviä, ei hirveästi seisoskella keskialueella. Tietysti vastustajakin määrittelee sitä, miten pelataan, mutta lähtökohtana on luistella ja kamppailla koko ajan kovaa. Ollaan suoraviivainen ja raikas ryhmä niin jäällä kuin sen ulkopuolellakin.
Joukkueensa vahvuuksiksi Lehto nimeää hyökkäyksen, luisteluvoiman ja maalivahtipelin. Siitä huolimatta mies näkee, että varsinkin alkukaudesta joukkue on vähän altavastaajan asemassa. Ajatuksessa voi nähdä myös positiivisia sävyjä. Tätä kautta tulee mahdollisuus yllättää.
– Joukkueen kanssa sitä ei ole hirveästi sovittu, mutta ensimmäinen tavoite on kahdeksan parhaan joukkoon. Ylempään jatkosarjaan. Viimeksi jäätiin kaksi pistettä playoff-paikasta. Lähdetään parantamaan edelliskauden suoritusta.
