Oi lapsuudenystäväni rakas, kallis,
kanssas aina yhdessä leikittiin,
kuinka kultainen olikaan aika tuo,
ei tiedetty mitä suruja, iloja elämä suo
Kuinka kaipaankaan aikaan menneeseen,
junaratoihin ja jääkiekkopeliin,
helisevään nauruun, iloon lapsuuden,
kunpa ajan tuon takaisin vain sais!
Kuinka pursusi ilo rinnass pienoisten
ja kuinka aika kului nopeaan leikkien,
ullakot ja talonalustat kierrettiin
ja kaikui riemu tuo lapsuushetkien!
Vaan ei taivu polvet vanhat enää leikkiin,
kaikki tuo on jäänyt muistoihin,
kuinka kaipaan päiviin lapsuuden,
mutta aika tuo on mennyt kauas pois!
Vanhuus kutsuu tuo jo luo,
poisjääneet nuoruudenilot nuo,
mitähän vanhuus mukanaan tuo,
mutta ei lapsuusleikkejä milloinkaan