Lapsuusaikoja mietin,
ja muistin taas
suuren Loisenkankaan vuoren,
kuinka hiekan ja soran
tarpeessa
joku kaivoi ja poisti sen kuoren.
Kylän lapset uimapaikakseen
sorarooppia rupesi vaatiin,
eikä aikaakaan, niin se vesineen,
lasten iloksi kesiksi saatiin.
Sillä pituutta kymmenen metriä
ja levyttä puolet siitä,
sekä syvyyttä, vettä lähteestä,
eipä puoleen metriin riitä.
Lapset innolla uintia opetteli,
vaikka kukaan ei heitä ohjaa
ja me kaikki opittiin, minäkin,
hyvin uimaan – käsipohjaa.