Kempele Maremmano-abruzzese on ikivanha italialainen koirarotu, joka on jalostettu vartiomaan lampaita susilta ja muilta pedoilta. Viime vuosina näitä laumanvartijakoiria on alettu hyödyntää enenevässä määrin myös suomalaisilla tiloilla. Yksi näistä tiloista on Kempeleen Sarkkirannassa toimiva Ohukaisen lammastila.
– Laumanvartijakoirat ovat yleistymään päin. Niillä on positiivinen noste menossa, tietää tilan emäntä Johanna Ohukainen.
– Tilalliset ovat tulleet enemmän tietoiseksi ideasta. Suomessa yksilöitä on kuitenkin vielä aika vähän, ja kanta on täällä pieni, jatkaa isäntä Jari Ohukainen.
Omakotitaloalueen ja kunnan latureitin varrella sijaitsevan tilan lähistöllä liikkuu paljon ihmisiä. Ohikulkijat eivät ole voineet välttyä kohtaamasta kookkaita, valkoisia koiria, jotka päivystävät Ohukaisten lammaslaitumella 24/7, kesät talvet.
Vieraiden kulkiessa kohti aitausta koirat makoilevat usein levollisina, mutta havahtuvat hetkessä jalkeille ja alkavat työhön – haukkumaan, puolustamaan laumaansa.
– Jokainen saa samanlaisen vastaanoton. Tosi paljon on kuultu sitä, että hyvä, kun täällä on koiria vahtina. Haukkumisesta ei ole tullut koskaan ainakaan meille asti sanomista, Jari toteaa.
Omistajien läsnä ollessa koirat rauhoittuvat ja muuttuvat ärhäköistä vahtikoirista leikkisiksi karvaturreiksi. Rotu ei ole aggressiivinen, vaikka se vaikuttaakin laumaa vartioidessaan hyökkäävältä.
– Koirien perimmäinen olemus ei ole taistella, eikä niillä ole saalistusviettiä. Ne vain pyrkivät viestimään pedoille, että mene pois. Haukkuminen on niiden tapa karkottaa uhka. Ne eivät jätä laumaansa, Ohukaiset kertovat.
Tilalliset ohjeistavat jatkamaan pysähtymättä ohi, kun laumanvartijakoira alkaa haukkua aitauksessa. Koirille pyydetään työrauhaa myös aidassa olevalla kyltillä. Vahteja ei pidä jäädä jututtamaan, eikä koiria tai lampaita saa mennä silittämään.
Koirista vanhempi, Mona, saapui Ohukaisten tilalle kesällä kolme vuotta sitten. Koira oli ratkaisu yli kahden kilometrin päässä sijaitsevan laitumen vartiointiin.
– Aitaus on niin kaukana, ettei sinne kuule eikä näe. Ensin mietittiin riistakameroita, mutta sitten saatiin kuulla, että laumanvartijakoiria voi myös vuokrata, Jari kertoo.
Mona toimi niin moitteettomasti, että Ohukaiset päättivät ostaa sen omakseen. Lisäksi he hankkivat toisen saman rotuisen pennun, Tarkan, sillä he tiesivät, että laumanvartijakoirat toimivat parhaiten yhdessä.
– Sen huomaa, että ne tekevät vuorotyötä. Toinen päivystää ja toinen lepää. Kun tilanne on päällä, toinen haukahtaa ja silloin toinenkin tulee heti avuksi, Johanna selittää koirien työskentelytapaa.
Molemmat koirat ovat kasvaneet lampaiden keskellä. Ne viettävät käytännössä kaiken aikansa lampaiden joukossa ja ovat leimautuneet syvästi laumaansa.
– Mona on opettanut Tarkan työhön. Opettaminen on alkukantaiselle rodulle luontaista. Meidän ihmisten osuus kouluttamisessa on minimaalinen. Näitä ei tarvitse opettaa palkkaa vastaan, kuten esimerkiksi lintukoiria, Johanna kertoo.
Maremmano-abruzzeset ovat poistaneet petojen pelon Ohukaisen lammasfarmilta lähes täysin. Jarin mukaan sudet karttavat törmäystä laumanvartijakoiran kanssa haavoittumisen pelossa. Hän miettii, että koirat tavallaan suojelevat susia: kun pedot pysyvät poissa tiloilta, vastakkainasettelua ei synny ja tilalliset ja sudet saavat molemmat jatkaa rauhassa elämäänsä.
Ohukaiset ovat saaneet lukea lähikunnista kantautuneista petovahingoista, ja he tietävät suden liikkuneen talviaikaan myös Sarkkirannan kulmilla. Toissa talvena suden jäljet löytyivät noin 300 metrin päästä tilalta.
– Pedot tulevat koko ajan lähemmäs asutusta. Ilman koiria en uskaltaisi laittaa lampaita kauemmalle laitumella. Koirat ovat meille elinehto, jonka ansiosta saamme nukkua yömme rauhassa. Tunnen, että olemme turvassa hyökkäyksiltä, Johanna toteaa.
Voisiko laumanvartijakoirat olla vastaus peto-ongelmiin? Ohukaiset uskovat, että koiriin liittyviä mahdollisuuksia kannattaisi puntaroida isommassakin mittakaavassa.
– Kyllä koirat olisivat mielestäni petokorvauksia ja petoaitoja kustannustehokkaampi ratkaisu. Sitä kannattaisi lähteä tukemaan valtiollisestikin, Jari miettii.
