Hailuoto Aamun komea auringonpaiste ehtii lautalle päästessä vaihtua synkän harmaaksi pilvipeitteeksi. Matkailijoiden intoa se ei tunnu estävän, sillä lauttaa odottavien jono on pitkä ja kirjava. Löytyy niin matkailuautoa, -vaunua, moottoripyörää kuin polkupyörälläkin kulkevia. Moni tuntuu ihastelevan maisemia jo matkalla Hailuotoon.
Kirkonkylä on kuitenkin maanantaipäivänä uninen ja hiljainen. Ainoastaan kauppojen kohdalla käy liikettä, mutta mistään ei huomaa, että saareen juuri saapui - ja on varmasti tullut aiemminkin - lautallinen turisteja.
Suuntaan siis Marjaniemeen, jonne vierailijat ovat oletettavasti kaikki suunnanneet.
Matkalla ei liiemmin elämää näy. Maisemat ovat toki yhtä viehättävät kuin ennenkin, nyt niissä on vielä tallella kesän vehreys ja elinvoimaisuus.
Luotsihotellin pihassa ihmetyttää, kun parkkipaikat ovat täyttyneet niin hotellin edessä kuin satamankin puolella, mutta ihmisiä ei siltikään kummemmin ympäristössä kuljeskele. Onko kehno sää ajanut heidät sisätiloihin?
Aivan kuin pohdintoni tueksi päättävät mereltä leijailleet pilvet ropsauttaa Marjaniemen ylle pienen, kipakan sadekuuron.
Sumpun puoleiselta rannalta löytyy kuitenkin rohkelikkoja, jotka ovat uskaltautuneet rannalle, vaikkei aurinkoa näykään.
Oululainen Laitalan perhe on vieraillut Hailuodossa usein ennenkin - liki pitäen vuosittain. Kesäretkestä saareen on tullut eräänlainen perinne.
– Nyt tämä reissu päätettiin tehdä näin lomanaloituspäivänä. Täällä on niin hyvät rannat ja yleensä suhteellisen rauhallista, perheen isä Jonne Laitala kertoo.
– Totta kai, heti kun on paremmat kelit, niin väkeäkin on ollut enemmän. Mutta hyvin on aiempinakin vuosina mahduttu, sopivasti porukkaa täällä on silloinkin ollut.
Hailuodon ainutlaatuinen tunnelma on tehnyt perheeseen vaikutuksen. Oikeastaan iso osa sitä on jo lauttamatka, joka virittää matkalaisen oikeaan mielentilaan.
– Voi olla, että jokin siitä sitten katoaa, jos tänne rakennetaan siltaa tai tietä, perhe pohtii.
Lomasuunnitelmissa Laitalan perheellä on ainakin reissu Helsingin seutumille, mutta Hailuodossakin saattaa tulla vierailtua toistekin tänä kesänä.
– Jos vaikka veneellä koettaisi tänne tulla, Laitala kertoo.
Rantasumppu on sekin kovin hiljainen. Mökeissä näkyy jonkin verran liikettä, ja muutama karavaanari on leiriytynyt sinne tänne.
Nimettömänä pysyvä herrasmies pysähtyy hetkeksi jutustelemaan. Hän on kovin harmistunut alueen rapistumisesta.
– Ei tämä enää kauheasti kohteena houkuttele, kun oikeastaan kaikki leirintäalueen palvelut ovat kadonneet. Ympäristökin on nykyään varsin karua.
Hänenkin perheensä on käynyt Hailuodossa useamman vuoden ajan - ja nimenomaan Rantasumpussa, johon he aikanaan suuresti tykästyivät.
– Toivottavasti tälle joku saa jotain tehtyä. Eihän tätä kohta kestä katsellakaan, kun alue rapistuu silmissä, mies puhisee.
Onko leirintäalueen tilanteeseen sitten tulossa muutosta?
Villi Pohjolan toimitusjohtaja Sami Päivike toteaa, että mitään kummempaa ei hänen tiedossaan vielä tällä hetkellä ole.
– Jotain ilmeisesti on kuntatasolla nytkähtänyt eteenpäin, mutta hitaasti tämä tuntuu etenevän.
Alueen henkiinherättäminen olisi mittava investointi.
– Matkailu on muuttunut viime vuosikymmeninä. Uuden huoltorakennuksen nykyaikaisine palveluineen se vaatisi, hintalappuakin tulisi varmaan noin 300 000 euroa. Tämän päivän matkailijat ovat vaativampia, kun tarjontaa ja kilpailuakin tällä saralla löytyy enemmän, Päivike kertoo.
Jos tunku saareen on kova, niin riittää sieltä poiskin lähtijöitä. Jono kiemurteli verrattain kauas, eivätkä kaikki halukkaat aina juuri lähtevälle lautalle päässeet. Siinä on ehkä koettelemusta lomahermoille, mutta toisaalta - saapahan vaikka nauttia vielä hetken pidempään raikkaasta meri-ilmasta!
Kesäiseen Hailuotoon matkatessa saakin jättää kiiren pois pakkauslistalta ja antaa tunnelman viedä mukanaan.
