”Än yy tee nyt!” kuuluu hihkaisu, ja kaksi pientä sormea tökkää yhtä aikaa lehden sivua. Sisarukset istuvat sohvalla juuri postilaatikosta haettu tuore lelulehti sylissään ja kääntävät sivuja sovussa. Leikin nimi on ”minkä näistä ottaisin”, ja tarkoitus on valita kustakin aukeamasta yksi lelu, joka on itselle mieluisin. Valinnan päälle kuuluu spekulointi siitä, miksi valitsi juuri osoittamansa lelun kaikkien joukosta.
Samaa leikkiä olin aikoinaan joulujen alla siskoni kanssa. Lelukuvastosta valitsimme ensin pitkään ja harkiten toivomamme joululahjat, jonka jälkeen leikimme. Valintaperustelut kuuluivat olennaisena osana aina asiaan.
Kaivoin jo marraskuun alkupuolella tonttulakit esille varastosta lasteni toiveesta. Sen jälkeen kotonamme ovat kilikellot kilahdelleet ja punalakit vilahdelleet milloin minkäkin nurkan takana. Kuusivuotiaamme on parhaassa tonttuiässä ja saa houkuteltua isoveljensäkin välillä mukaan tonttuilemaan.
Olemme siskoni kanssa monesti muistelleet lapsuutemme ikimuistoista ja jännittävää tonttuleikkiämme. Useana vuonna joulun odotuksen aikoihin hiippailimme kodissamme tonttulakit päässä niin, että kukaan ei saanut meitä nähdä. Meillä oli tehtäviä, kuten piparin pihistäminen salaa rasiasta keittiön hyllyn päältä. Vakoilun lomassa kuiskimme keksimäämme tunnussanaa toisillemme näkymättömistä. En varmasti ikinä unohda sitä kutkuttavaa jännitystä, kun livahdin suorittamaan tehtävääni kenenkään näkemättä.
”Kun ilma on kirkas ja kylmä, ja on jouluinen illansuu”, kajahtaa tyttökuoron harmoninen sointi yläkerrasta tyttöni huoneesta. Mieleni vaeltaa niihin huolettomiin ja ihaniin lapsuuden päiviin, jolloin kuuntelimme siskoni kanssa samaa Tyrnävän Tyttärien joululevyä. Levy kuului nimenomaan joulun odotukseen, jouluaattona sitä ei enää kuunneltu.
Istuimme sohvalla vierekkäin ja tuijotimme hartaina LP-levyn pahvisessa takakannessa olevaa kuvaa kuorosta. Luimme tarkkaan mikä kenenkin nimi oli, ja valitsimme kuka heistä mieluiten olisimme. Istuimme ja kuuntelimme koko levyn alusta loppuun. Usein lauloimme myös mukana ja opimmekin jokaisen laulun sanat ulkoa. Ikkunan takana satoi hiljalleen lunta jo ennestään korkeiden kinosten päälle, ja äitini leipoi keittiössä pipareita peltisiin purkkeihin joulua varten.
Joskus lähestyvä joulu voi tuntua vain ylimääräisenä kiireenä ja huokauksina. Katsellessani silloin lasteni iloa ja odotusta, muistan myös omasta lapsuudestani joulun odotuksen taianomaisen tunnelman, joka tuntuu läikähdyksenä rinnassani. Ja tavoitan taas hetkeksi aidon joulutunnelman.