Lumijoki Hieman koulun jälkeen avautuu Lumijoentien varressa peltoaukea, joka 1550-luvulla tunnettiin Pohjois-Suomen suurimpana. Sen maamerkkinä nököttää tielle hyvin näkyvä Kyrön mylly. Siinä se on ollut paikoillaan ilmeisesti jo 1800-luvulta asti, mutta tarkkaa rakennusaikaa ei ole tiedossa. Se kuitenkin tiedetään, että myllyn on rakentanut Johan Kyrö, ja ensimmäinen kirjallinen maininta rakennuksesta on vuonna 1837 kuolleen Kyrön itsensä testamentissa.
– Aktiivisessa käytössä mylly oli aina 1950-luvulle asti, kertovat Lumijoki-seuran Pekka Tasanto ja Aaro Ylilauri.
– Kuokkasen Kalle sitä viimeisenä käytti. Sitten ilmestyivät tehokkaammat myllyt ja tämä jäi tarpeettomaksi. Nykyään myllyn omistaa Kyrön perikunta.
Kyrön mylly on kuitenkin merkittävä nähtyys ja arvokas historiallinen rakennus. Lumijoella aikanaan sijainneista kahdestakymmenestä myllystä on näihin päiviin säilynyt vain kolme, ja niistä Kyrön mylly on hyväkuntoisin.
– Sillä tavalla tämä on myös ainutlaatuinen, että Lumijoki-seura on huolehtinut myllystä ja sen kunnossapidosta. Pientä tapahtumaperinnettä on jo syntynyt siipienkäännön yhteyteen, Tasanto kertoo.
Aiemmin myllyä on kunnostettu vuosina 1976, 1984, 1994 ja 2011. Viimeisin urakka oli mittava: tuolloin Lumijoki-seura yhteistyössä LC Liminka-Lakeuden kanssa korjasivat muun muassa myllyn varpaita, kattoa, siipitukkia ja lahoja hirsiä.
Historiallisen rakennuksen korjaustyöt vaativat Museoviraston hyväksynnän ja oikeanlaiset työmetodit.
– Ei täällä tietysti saanut mitään uusia materiaaleja käyttää, kuten muovia tai sen sellaisia. Kosteuseristeenäkin käytetään tuohta, Ylilauri esittelee.
Nyt Lumijoki-seura on aloittanut uuden kunnostusoperaation, joka tällä kertaa keskittyy myllyn sisäpuoleen. Töitä on ollut rahoittamassa Lumijoki-seuran lisäksi Pohjois-Suomen ELY-keskus, LC Liminka/Liminganlahti, Lumijoen kunta sekä Lumijoen Lapinniemen jakokunta.
Työstä vastaa rakennusrestaurointi Taltta ja Vasara Oy:n Kimmo Soiluaho.
– Tärkein osa kunnostusta on hammasrattaan korjaus. Osa sen hampaista on pudonnut ja pala kehää pahasti halkeillut, ja siksi mylly ei toimi kuten pitäisi, kun siipiä pyöritellään.
– Totta kai pientä tekemistä löytyy koko ajan lisää! Muita korjauskohteita ovat esimerkiksi orpaanporras ja koneistoa lukitseva jarruvanne. Myös portaita kunnostetaan, jotta myllyyn on turvallista kulkea, Soiluaho kertoo.
Puutyöt Soiluaho tekee verstaallaan, ja urakan on laskelmoitu kestävän kaiken kaikkiaan kaksi viikkoa.
– Näiden töiden jälkeen myllyn pitäisi periaatteessa olla toimintakunnossa, mutta tuskinpa sillä enää jauhetaan, naurahtaa Pekka Tasanto.
– Älä vielä sano, syksymmällä alkaa sitten säkkejä täyttyä! Nälkä yltyy kun mylly tulee kuntoon, vitsailee Soiluaho.
Mylly on peltoaukealla alituistaan säiden armoilla. Siivet napsahtavat helposti poikki, jos esimerkiksi keräävät lunta. Monet osat ovat kulutustavaraa, ja jotkin kohdat vanhojen korjaustöiden runtelemia. Tarkoituksena on kuitenkin säilyttää mahdollisimman paljon vanhaa - niin kuin Museoviraston ohjeistus toki vaatiikin.
– Kunnostuksesta täytyy antaa tarkat selvitykset, mitä ja miten ollaan tehty ja millä materiaaleilla. Kaiken tulee olla ajan mukaista, Soiluaho kertoo.
– Ja niin on hyväkin. Ennen vanhaan, kun korjauksia ei vahdittu, taisi monella tekijällä olla enemmän intoa kuin taitoa, Tasanto toteaa.
Restauroinnin asiantuntija Soiluaho kertoo, että pahin mahdollinen kohtalo vanhoille rakennuksille on se, ettei niitä enää käytetä, vaan ne lähes unohdetaan. Siksikin hän on iloinen, että Kyrön myllyn asiat ovat hyvin.
– Lumijoki-seura pitää siitä hyvää huolta, ja koko ajan tässä tuntuu käyvän ihmisiä katsomassa ja kuvaamassa .
– Kotiseutuhenkeä se vain vaatii, toteavat Tasanto ja Ylilauri katsellessaan myllyä, joka kohoaa komeana elokuisessa auringonpaisteessa.
