...ollessani lenkillä Limingassa. Takanani tuleva koiraansa ulkoiluttava nuorimies käveli rinnallani ja tervehti. Jatkoimme matkaa yhdessä jutellen.
Olin todella hämmästynyt: oliko tämä tuntematon nuorimies kenties Limingan koulujen kasvatti, vai muualta tänne muuttanut? Ainakin hänellä oli ”protokolla” hallussaan.
Eikä tämä ollut suinkaan ainoa kerta.
Sydämeni sykähti myös kirkossa, kun Maisa-pappi kehui saarnassaan Limingan kouluja. Seurakunnan väki on kuulemma tervetullut kouluihin. Aloittavathan lapset Limingassa koulun käymällä kirkossa siunattavina ja koulutyö keväällä lopetetaan myös kirkkoreissulla. Puhumattakaan koulujen ja päiväkotien joulukirkoista. Liminka on tässä asiassa aivan erityinen. Näin ei ole kaikkialla Suomessa.
Lenkkipolulla vastaani tuli nuori isä lastensa kanssa. Toinen lapsista istui pulkassa ja toista hän työnsi rattailla.
Kohdallani hän toivotteli minulle hyvää sunnuntaipäivää. Hän, aivan tuntematon minulle. Tuntui oikein hyvältä. Ajattelin, että täytyypä minunkin...
Vastaani on vuosien varrella kävellyt usein samoja ihmisiä. Niinpä aamuhämärissä toivotin hyvät huomenet eräälle heistä. No, hän säikähti tätä yllättävää tilannetta, mutta tervehti ja jatkoi matkaansa. Nykyisin ollaan jo vaihdettu jokunen ajatuskin.
Suuret kiitokset linja-auton kuljettajalle, joka tuli auttamaan Limingan keskustassa. Hän jätti linja-autonsa keskelle risteystä, kun auttoi ollessani ulkoiluttamassa vanhusta pyörätuolilla. En saanut yksin pyörätuolia suojatieltä jalkakäytävälle jäätönkyrän vuoksi. Koko liikenne pysähtyi ja kaikki jaksoivat odottaa kiireettöminä tilanteen selkeämistä.
Laitetaan ilo kiertämään!