Yli 140 kierrosta! Tyrnävän pappilan pellon Hiihtäjäisissä Suomen ensimmäisiä hiihtokilpailuja muisteltiin ylittämällä hiihtokierrostavoite roimasti. Urakkaa oli suorittamassa noin 50 hiihtäjää kunnanjohtaja Vesa Anttilan johtaessa joukkoja.
Eikä osanottajamääräkään paljon hävinnyt vuoden 1879 sivakoijamäärälle, sillä heitä oli vain parikymmentä enemmän.
Jätkänkynttilärykelmää kiertäviä hiihtäjiä tarkkaileva Jatta Kipinä oli tullut paikalle kannustamaan innokasta kahdeksanvuotiastaan, Urho Kipinää. Hän harmitteli, ettei hoksannut ottaa omia suksia mukaan. Olisihan monenikäisten hiihtäjien sekaan mahtunut itsekin suksimaan.
– Minun lapsuusperheeni oli hyvin hiihtointoinen. Itse innostuin hiihtämisestä uudelleen, kun omia lapsia piti viedä ladulle, perinteisen hiihtotyylin nimeen vannova Kipinä sanoo.
– Urho on hiihtämisestä tosi innostunut ja varsin kilpailuhenkinen. Hän osallistuu aina kunnanmestaruushiihtoihinkin.
Kipinät olivat pukeutuneet perinteisiin ulkoiluasuihin, mutta esimerkiksi Kirkonkylän kylätoimikunnan aktiivit, Kaarina Huurre, Eevamaija Kukkala ja Marjo Turunen olivat pukeutuneet värikkäisiin villapaitoihin, hameisiin, mekkoihin ja huiveihin.
Yhdeksänvuotiaalla Selja Kukkalalla vahvistettu joukkue oli ainut, joka lähti ladulle tandem-suksilla.
– Kylätoimikunta tulloo, kaikki muut kumoon, hihkaisi Turunen, mutta vakuutti saman tien, ettei ladulle lähdetä tietenkään veren maku suussa.
– Yksi kierros hiihdetään ja se saa riittää, täsmentää Huurre.
– Ei olla hiihdetty koko talvena, eikä tandem-hiihtoa ole harjoiteltu ollenkaan, nauraa Kukkala.
Keskustelujen jälkeen kylätoimikunnan naiset ovat saaneet punottua taktiikkansa kuntoon.
– Suksia nostellaan, ei hiihdetä!
Liikuntasihteeri Jyrki Siekkisen, työ- ja elinkeinosuunnittelija Anne Tiirikaisen, osallisuuskoordinaattori Pilvi Vuomajoen ja Annukka Suotula-Ervastin muodostama hyvinvointitiimi pisti Hiihtäjäiset pystyyn varsin nopealla aikataululla. Talkoovoimia saatiin partiolippukunta Tyrnävän Mustavariksista, Tyrnävän Ahmoista, Markkuun kyläyhdistyksestä, Lions Club Tyrnävästä ja Kirkonkylän kylätoimikunnasta.
– Halusimme tehdä tästä rennon tapahtuman, johon voivat osallistua kaikki ihmiset vauvasta vaariin, kertoo Tiirikainen, jonka mukaan edelliset Hiihtäjäiset hiihdettiin Tyrnävällä vuonna 1979.
Hieman talkooväkeä alkoi päivän mittaan hirvittää yltyvä vesisade, mutta hyvin pohjustettu latu piti mainiosti pintansa iltaan saakka.
Erityisen iloinen Tiirikainen oli siitä, että liminkalainen Reino Sevón tuli paikalle esittelemään otosta laajasta hiihtämisen historiasta kertovasta kokoelmastaan.
Tapahtuman huoltojoukot olivat hyvin varautuneet jälkitankkaukseen: hiihtourakan jälkeen kuusi purkkia Mehukattia ja kymmenen paketillista keksejä katosi nopeasti parempiin suihin.
– Isommat Hiihtäjäiset voitaisiin järjestää viimeistään sitten kun juhlitaan taas täysiä kymmeniä, Tiirikainen tuumaa.
Reino Sevónin isännöimässä nurkkauksessa riitti torstai-iltana kiinnostunutta yleisöä. Intohimoinen hiihtoharrastaja ja hiihtoperinteen kerääjä esitteli pappilassa muun muassa kilpasuksikokoelmansa aarteita: haapavetisiä vuodelta 1901, iiläisiä 1900-luvun alusta sekä Kajaanin mallin kilpahiihtosuksia vuodelta 1910. Esillä oli myös kippurakärkiset hiihtokilpakengät vuodelta 1910, kideradio, historiikkeja, julisteita, mitaleita sekä värikäs kokoelma suksivoiteita, joita olivat valmistaneet muun muassa Santeri Tasa, Aulis Tolsa ja Esa Rossi.
Oulun hiihdot järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1889, kymmenen vuotta Tyrnävän Hiihtäjäisten jälkeen.
– Ensimmäisen kuuden vuoden aikana Oulun hiihtoihin ei osallistunut ainuttakaan tyrnäväläistä hiihtäjää. Seitsemäntenä vuonna osallistujien joukossa oli Juha Mustonen, joka kulki Oulun hiihdoissa yksin seuraavat viisi vuotta. Sen jälkeen hänen hiihtokaverikseen tuli tyrnäväläinen Kokko, Sevón selvittää.
Myös vuosien 1889-1939 välillä Oulun hiihtojen osallistujalistoilla ei tyrnäväläisiä näkynyt. Sotien jälkeen alkoi kuitenkin uusi hiihtobuumi, ja menestystä niittivät muun muassa Niilo Turunen, Paavo Rehu, Toivo Yrttiaho, Veikko Väliheikki ja Heikki Lassila.
Tasamaanhiihtäjät eivät olleet mielissään siitä, että kilpahiihtoa oltiin viemässä 1920-luvulla etelän mäkisille maille, Sevón kertoo. Vaikutusvaltainen joukko oululaisia esitti Suomen hiihtourheilukeskuksen perustamista Ouluun. Niin ei kuitenkaan käynyt.
– Myöhemmin Tyrnävän Tempaukseen iski pesäpalloinnostus, ja hiihtäminen jäi taka-alalle. Toivottavasti Tyrnävän Ahmat saavat taas hiihtoinnostuksen nousuun.
