KEMPELE Tapahtumapaikkana Hämeenlinnan tori kesällä 1935. 17 -vuotiaat Veikko Ojalehto – nykyään kempeleläinen sotaveteraani – ja Valo Maliniemi Nivalan Sarjankylältä katselivat nälissään ja janoissaan toripöytiä. Muutamassa oli suuria punaisia hedelmiä ja pitihän poikien saada jotain suuhunsa. Yksi tomaatti maksoi 5-10 penniä ja se riitti. Valo söi omansa hotkien, mutta Veikon suussa tomaatti maistui pahalta - maistuu edelleen. Rahaa oli enää tomaatin hintaa vaille yksi markka.
Torilla seisoskelevat isäntämiehet kyselivät toisiltaan, oliko heillä tiedossa miehiä heinätöihin.
– Minä lähtisin, jos joku ottaisi, sanoi Veikko.
– Mistä olet, kysyi isäntä?
– Pohjoisesta, vastasi Veikko.
– Onko toisia, isäntä jatkoi.
Veikko viittasi Valoon päin ja ja niin työsopimus on valmis. Pojat nousivat lava-Fordin lavalle ja matka päivämieheksi Rengon kunnan sivukylälle aivan Lopen kunnan rajalle alkoi.
Perillä isäntäväki kyseli, onko pojilla nälkä. Taisi näkyä päällekin päin jo lähes vuorokauden paasto. Pöytään tuotiin leipää, voita, maitoa ja lihaa. Ensimmäinen yö poissa kotoa nukutti poikia tosi hyvin, kun kiskojen kalkekaan ei kuulunut.
Aamulla sovittiin palkasta: 450 Suomen markkaa kuukaudessa + ruoka ja kortteeri. Näin alkoivat nuorten ”päivämiesten” heinätyöt Ingmanin suvun jäsenen suuressa kartanossa.
Veikko ja Valo osasivat lukea, mutta heitä ei maailman meno heinätöitä lukuun ottamatta kiinnostanut. Radiosta oli tullut jo vuosikymmenen alussa tärkein uutislähde ja myös urheilun tietolaari varsinkin, kun Pekka Tiilikainen aloitti työnsä ensimmäisenä radioselostajana samana kesänä 1935.
Eivät tienneet pojat, että Suomessa toimi kommunisminvastaisen työn johtajana vuonna 1930 perustettu Lapuan Lukko -niminen yhdistys tai että Tripolista ja Kyrenaikasta tuli Libya tai että Islanti laillisti ensimmäisenä maana lääketieteellisin perustein tehtävän abortin.
Kalevalan 4-päiväiset 100 -vuotisjuhlat oli pidetty Helsingissä 28.2.1935 ja alkuvuodesta oli kerätty yli 100.000 nimeä vastustamaan kuolemanrangaistusta Suomessa. Korkein oikeus lakkautti Lapuanliikkeen 14.6.1935. Näin kertoo historiankirjoitus.
Päivämiehet Veikko ja Valo menivät elokuussa 1935 Rengosta autolla Hämeenlinnaan, kun Veikko halusi ostaa polkupyörän. Oli vain yksi mutta: siihenastiset tienestit eivät riittäneet. Reilu isäntä sanoi kauppiaalle: ”Minä takaan, että poika maksaa ostoksensa. Antakaa vain se pyörä pojalle.” Niin tuli Veikosta elämänsä ensimmäisen polkupyörän omistaja 17 -vuotiaana.
Hyvä talo ja hyvä työpaikka oli tuo Ingmannien kartano, mutta se jaettiin reilun vuoden kuluttua Veikon tulon jälkeen kesällä 1936 kolmelle veljekselle, eikä vieraille ollut työtä.
Maliniemen Valo oli lähtenyt jo syksyllä 1935 kouluun kotiseudulle ja Veikko siirtyi Rengon Kuittilan kylään Ylitalon rengiksi. Kylän läpi kulkee tänäkin päivänä ja saman nimisenä kuuluisa Hämeen Härkätie, silloin Turusta Tuulokseen. Tie sai maamme ensimmäisessä tieluokituksessa vuonna 1938 nimen Valtatie n:o 10.
Tutkija Jarkko Masosen mukaan ”tietä” pitkin kuljetettiin jo 800 -luvulla sisämaahan aseita, koruja, metalleja ja suolaa. Rannikon parempiosasille vietiin Hämeestä turkiksia ja haustetta, jota käytettiin lääkkeenä sukupuoliseen kyvyttömyyteen, sydän- ja verisuonitauteihin, epilepsiaan ja myrkytysoireisiin. Haustetta saatiin majavan sukupuoli- ja muiden peräpään rauhasten eritteistä.
Kutsuntatilaisuus vakinaiseen väkeen oli Rengon kirkon luona Nuorisoseuran talolla. Loppuvuodesta syntynyt Veikko meni armeijan leipiin Riihimäelle lokakuussa 1938 kouluttautumaan viestimieheksi ja autonkuljettajaksi. Isäntäväen hoteisiin Ylitaloon jäi pomppa ja polkupyörä, eikä paljon muuta.
Työjakso jäi armeijan jälkeen lyhyeksi, sillä käsky kävi talvisotaan heti alkusyksystä 1939. Sotareissua kesti marraskuuhun 1944.
