Näin huuhdahtaa taitelija-kirjailija-graafikko-lavastaja Hannu Väisänen alkusanat lauantain Sympaattinen Sympaali -konsertille Oulunsalossa.
Samoilla sanoilla alkaa myös hänen vasta ilmestynyt romaaninsa Elohopea, joka jatkaa Anteron tarinaa.
Konsertissa Väisäsen kirjasitaatit sekä Virpi Räisäsen laulu ja Jouko Laivuoren pianonsoitto limittyivät ihmeellisen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Väisäsen kirja sisältää nimittäin paljon viittauksia musiikkiin, säveltäjiin ja heidän kohtaloihinsa.
Räisänen ja Laivuori jatkavat Väisäsen aloitusta Franz Schubertin Erlkönig-kappaleella, joka nuotittaa Goethen runon isänsä syliin kuolevasta lapsesta.
Väisänen jatkaa: hän kertoo laulajamestarin kuolemasta, Anteron laulunopettajan maanisista saarnoista ja siitä, miten hän muodostaa tulipalon ääniä vetämällä lusikalla pitkin pianon kieliä. Tapulikaupunki palaa!
Antero soittaa Bachin koraalipreludia ja ”rakentaa omaa ja sukunsa parempaa tulevaisuutta”.
Pian romaanin Antero on jo Pariisissa, makaa huoneensa laverilla ja kuuntelee transistoriradiosta Eric Satien kappaletta Gymnopedie 1,2,3 Gnossienne 1,2,3,4. Kappale on Anteron mielestä näennäisen yksinkertainen ja kaunis. Se soitetaan ”hitaasti ja tuskaisesti”.
Niin tekee kohta myös Jouko Laivuori pianollaan.
Ulkona sataa, ja kolmikko maalaa Sympaalin yleisön eteen kuulokuvia Pariisista, pianotunneilta, nuottikauppiaan putiikista, Schubertin kuolivuoteen ääreltä.
Oulunsalo soin taiteellinen johtaja Virpi Räisänen kertoo, että hyvät asiat vain tapaavat loksahtaa. Niin kävi tälläkin kertaa.
Väisänen ja Räisänen havaitsivat jo Lusia Rusintytär -oopperaa tehdessään, että kemiat kohtaavat. Koska Väisäsen tuoreimmassa kirjassa on niin paljon viitteitä musiikkiin, oli luontevaa tuoda se osaksi konserttia.
– Vaikka kyllä tuon Erlkönig-kappaleen laulaminen on aina laulajalle koetinkivi, Räisänen tunnustaa.
Kirjassa esimerkiksi kerrottiin Schubertin Du bist die Ruh -kappaleesta. Siksi se sai päättää konsertin.
Kappale ei jäänyt kuitenkaan viimeiseksi esitykseksi. Ihastunut yleisö sai encorena Engelbert Humberdinckin Hänsel und Gretel (Hannu ja Kerttu) -oopperan kappaleen Iltarukous. Tällä kertaa yllätyksen tarjosi laulamista opiskellut Väisänen:
– Minä saan nyt varastaa huomion, kun laulan ykkösääntä, ja maailmankuulu altto Virpi Räisänen joutuu laulamaan kakkosääntä, Väisänen nauratti yleisöä.
Kuulijat olivat myytyjä Hannun ja Virpin edessä.
– Todella hieno ja vaikuttava kokonaisuus. Erilaista, kuului yleisöstä.
Väisänen kysyy Elohopea-kirjassaan: Onko musiikki jotain kohottavaa, muuttaako se paremmaksi ihmiseksi, kehittääkö myötätuntoa, saako viholliset tekemään rauhan.
Antero ei osannut kysymykseen vastata.
Sympaalin yleisö varmasti osaisi.
