Kirkkoon on laskeutunut hiljaisuus. Sunnuntaina pidetty kynttilänpäivän messu on saatu päätökseen, kirkkokahvit on juotu ja väki suunnannut kotehinsa.
Paikalla on enää Limingan seurakunnan uutena kappalaisena aloittanut Eeva Mertaniemi, joka astuu sakastista tyhjillään olevaan kirkkosaliin. Ikkunoista sisään tulviva valo valaisee alttarin, jonka ääressä Mertaniemi hetki sitten asetettiin kappalaisen virkaan.
– Tunnelma messussa oli oikein hyvä – iloinen eikä yhtään pönöttävä tai raskassoutuinen, Mertaniemi kertaa ja kiittelee samalla kirkkoherra Ilkka Tornbergiä.
Mertaniemi aloitti uudessa virassaan vain kaksi päivää ennen sunnuntaista messua. Nyt hän istahtaa kirkonpenkkiin ja katsahtaa ympärilleen. Tässä se nyt on – hänen uusi työympäristönsä.
– Ei voi kyllä moittia. Tämä on ihana kirkko, joka on nähnyt liminkalaisten elämää jo vuosisatojen ajan.
Kymmenen vuotta sitten pappisvihkimyksensä saanut Mertaniemi on pohjakoulutukseltaan sairaanhoitaja-diakonissa. Hän on toiminut työuransa varrella sairaanhoitajana ja diakonissana sekä Haukiputaan seurakuntapastorin viransijaisena ja sairaalasielunhoidossa sairaalapapin sijaisena. Viimeiset kuusi vuotta hän on työskennellyt Diakonia-ammattikorkeakoulun kirkon alan lehtorina. Sunnuntainen virkaanasettaminen oli Mertaniemelle uudenlainen kokemus, sillä hän astui nyt ensimmäistä kertaa vakituiseen papin virkaan.
Liminka on kuhmolaissyntyiselle ja nykyisin Kellossa asuvalle Mertaniemelle toiminta-alueena uusi, mutta täysin tuntematon ei paikkakunta hänelle kuitenkaan ole. Opetustyönsä kautta hän on päässyt kosketuksiin myös Limingan seurakunnan kanssa, sillä muutamat hänen oppilaistaan ovat käyneet täällä työharjoittelussa.
– Olen kuullut kuulopuheita täältä ja ne ovat olleet hyviä. Tämä on ollut myös opiskelijoille hyvä paikka harjoitella. Ja tästä tämä lähtee tulemaan nyt minullekin tutuksi, Mertaniemi hymyilee.
Liminka on tarjoillut uudelle tulijalle ripauksen tuttuutta heti kättelyssä: kirkon messuryhmästä löytyi niin ikään kuhmolaissyntyisiä jäseniä ja lisäksi kolme hänen entisistä oppilaistaan työskentelee Limingassa diakoniatyön parissa. Virkaan asetettamismessussa Mertaniemi huomasi, että entisiä opiskelijoita oli muun kirkkoväen joukossa.
– Se kosketti, että he halusivat tulla vanhaa opettajaansa katsomaan.
Työpaikan vaihtuminen ei ole Mertaniemen elämän ainoa viimeaikainen muutos. Palaset ovat liikkuneet muillakin osa-alueilla: neljästä lapsesta nuorimmainen muutti omilleen ja Mertaniemi puolestaan pisti Pekka-miehensä kanssa omakotitalon myyntiin ja muutti vuokra-asuntoon. Limingasta löytynyt kappalaisen paikka osoitti pariskunnalle uuden suunnan.
– Asumme tällä hetkellä moottoritien toisessa päässä ja haluamme nyt löytää kodin lähempää, vielä toistaiseksi Kellossa asuva Mertaniemi kertoo.
Pääosin uuden sivun kääntäminen on tuntunut mukavalta. Pientä haikeutta hän myöntää kokeneensa jättäessään entisen työpaikan ja työyhteisön taakseen. Lähteminen on aina vaivalloisempaa kuin tuttuun jääminen, hän muistuttaa.
– Olen kiitollinen siitä, että olen saanut nähdä niin paljon. Ja samalla olen kiitollinen siitä, että voin sukeltaa uuteen enkä ole valanut itseäni betoniin työpaikan tai kotipaikan suhteen.
Mertaniemi kertoo hakeutuneensa seurakuntatyön pariin jo varhaisella iällä. Ensimmäiset askeleet tälle polulle hän otti kerhotoiminnan ja isostyön parissa ja sittemmin diakoniatyön parissa. Eteenpäin vievänä voimana on toiminut halu tehdä työtä ihmisten keskellä.
– Minulla on aina ollut halu auttaa, kulkea rinnalla ja rohkaista eteenpäin. Kirkon työ on tuntunut itsestään selvältä myös oman hengellisen vakaumuksen vuoksi, hän miettii.
Kutsumus ihmiselämän taitekohtien myötäeläjäksi vei aina papiksi saakka. Nyt tuo kutsumus toi hänet opetustyöstä jälleen papin työn pariin.
– Papin työ on sellaista, että siinä kokee tekevänsä merkityksellistä työtä. Siinä näkee koko elämänkaaren ja kaikki ikäluokat vauvasta vaariin. Tykkään olla ihmisten keskellä, se on iloni.
Eeva Mertaniemi
Syntyisin Kuhmosta, asuu Kellossa.
Naimisissa, neljä lasta.
Aloitti Limingan seurakunnan kappalaisena tammikuun lopussa. Työalueekseen hänsaa kirkon diakonia-työn.
Työskennellyt aiemmin kotisairaanhoitajana Siikajoella, diakonis-sana, Haukiputaan seurakuntapastorin viransijaisena, sairaalasielunhoidossa sairaalapapin sijaisena sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun kirkon alan lehtorina.
Harrastaa kuorolaulua, mökkipuuhailua, ulkoliikuntaa, kuten hiihtoa ja kävelyä
Motto: ”Rukoile ja työtä tee, muu Luojalle jää”, ”Eikaitsiinä”