Ensimmäiset vuotensa Pentti Pönni (1932-2017) sai viettää Ylämaan pitäjässä Timperilän kylässä - kauniissa Karjalassa. Kolme kertaa Pentti Pönni joutui lähtemään evakkoon. Ensimmäisen kerran kahdeksanvuotias Pentti auttoi äitiään lastaamaan perheen omaisuutta rekeen 1940 talven kovassa pakkasessa.Toisen kerran piti lähteä juhannuksena 1941 evakkopaikasta Ylämaalta Villähteelle. Lokakuussa kyläläiset pääsivät Timperilään takaisin - tyhjään, poltettuun kylään. Kaikki piti aloittaa alusta.
Pentti Pönnin isä kuoli pojan ollessa 10-vuotias ja pojan piti ottaa yhä enemmän vastuuta erilaisista töistä sekä kaikista muistakin perheen asioista. Siitä alkaen vastuunkanto oli Pentti Pönnille elämässä aina selviö. Kesällä 1944 evakkojuna vei heidän perheensä Kiikalan asemalle, mutta Pentti suostutteli äitinsä jatkamaan matkaa perheineen Liminkaan sukulaisten luo.
Sopeutuminen Pohjanmaalle ei ollut helppoa. Evakkoon lähteneet ihmiset olivat menettäneet kaiken; kodin, rakkaat tavarat, kotiseudun ja pahimmassa tapauksessa sukulaisia ja ystäviä. Ihmiset Pohjanmaalla olivat erilaisia ja rahakin oli tiukassa.
Nuoruusaika meni sodan jälkeisessä jälleenrakentamisessa Limingan lakeuksilla. Pyyvilän talosta muutettiin omaan kotiin, Yli-Toppilaan, jonka leskiäiti oli ostanut.
Maanviljely tuntui Pentistä mieluisalle ja hän kävi Ruukissa Maamieskoulun. Varusmiespalvelun hän suoritti Kotkassa. Nuorten riennoista hän löysi vaimon ja muutti Lumijoelle kotivävyksi. Pietin tila sai hänestä ahkeran isännän, joka teki töitä yömyöhään ja rakensi vähitellen vaimonsa pieneksi jaetun kotitilan yhdeksi Lumijoen suurimmista tiloista.
Lumijoki oli 60-70 -luvulla 1400 asukkaan kylä. Pönni valittiin Lumijoelle raittiuslautakuntaan 30-vuotiaana, vuonna 1962. Siitä alkoi Pentti Pönnin tehtävät lukuisissa luottamustehtävissä. 60 - 70 -luvulla hän toimi raittiuslautakunnan lisäksi vesi-, vero-, sosiaali- ja hevosenottolautakunnissa.
Pentti Pönni oli perustamassa vesijohtoa Lumijoelle 60-luvun alkupuolella muutaman miehen kanssa. Heille oli luvattu 6000 markkaa rahaa Patentti- ja rekisterihallitukselta. Omaa rahaa piti löytyä vielä 30 000 markkaa.
Osuuspankilla ei ollut niin paljoa rahaa kuulemma, mutta Säästöpankista perustajat saivat vekselin, jonka Pentti Pönni takasi henkilökohtaisesti toisen perustajajäsenen kanssa. Osa kyläläisistä nauroi moiselle vesihömpötykselle ja osa oli vihainenkin, eikä antanut vetää vesijohtoja mailleen. Vähitellen ihmiset huomasivat vesijohdon tuoman helppouden ja yhtäkkiä kaikki halusivat oman vesijohdon.
Kunnanhallituksessa Pentti Pönni oli vuosina 1977 - 1984 ja uudelleen 2001 - 2004. Valtuuston varapuheenjohtajan paikalla Pentti Pönni oli 1985 - 1986 ja puheenjohtajana vuodesta 1987 vuoteen 2000. Tänä aikana kylää kehitettiin ahkerasti.
Kunnan luottamustoimet toivat vastuuta myös seutu- ja maakuntatasolle, sillä Pentti Pönni oli muun muassa Lakeuden Kansanterveystyön Kuntainyhtymän, seutukaavaliiton, maakuntavaltuuston ja keskusmielisairaalan kuntainliiton liittovaltuuston jäsenenä. Osuuspankin hallinnossa Pentti Pönni toimi myös pitkään.
Maalaisliiton ja myöhemmin Keskustapuolueen paikallisyhdistyksessä Pönni toimi puheenjohtajana hyvin kauan ja tulipa puoluevaltuuston kokouksetkin hänelle tutuiksi. Myös maataloustuottajajärjestön hallinnossa Pentti Pönni oli pitkään mukana.
Lumijoen vanhustentaloyhdistyksen johtokunnassa Pentti toimi sen perustamisesta vuodesta 1972 lähtien aina viime vuoteen asti, josta puheenjohtajana vuodesta 1977 vuoteen 2015. Lumijoen Kartanon hallituksessa Pentti oli sen perustamisesta lähtien.
Hän oli erittäin vastuuntuntoinen kokouksissa kävijä, sillä muistetaan kokouksia, joihin hän tuli käymään jopa OYS:sta tai vuodeosastolta käsin.
Ansioistaan Pönnille myönnettiin Suomen Leijonan Ritarikunnan ansioristi 1989 ja Tasavallan Presidentti myönsi hänelle kunnallisneuvoksen arvonimen2002.
Luonteeltaan Pönni oli tinkimätön, aikaansaava, rohkea, säästäväinen, melko suurpiirteinen, mutta toisissa asioissa hyvinkin jämpti.
Eino Jakkulan vieraillessa Lumilyhdyssä Pentin luona viimeisen kerran pari viikkoa ennen poismenoa, palvelutalon asukas oli hyväntuulinen katsoessaan vuoteestaan vanhustentalon ja Lumirannan rivitaloja.
Kaiken kaikkiaan Pentti Pönni oli hyväntuulinen ja tyytyväinen elämäänsä ja tuntui siltä, että kaikki huonot päivät ja tapahtumat olivat unohtuneet, mikä on hyvä neuvo meille kaikille.
Pönni jätti erittäin suuret jalanjäljet rakkaan 150-vuotiaan kotikuntamme ja sukunsa historiaan.
Hän sai neljä lasta, seitsemän lastenlasta ja kahdeksan lastenlastenlasta. Pönni kuoli Lumijoen Lumilyhdyssä 8. lokakuuta.