TYRNÄVÄ SIIKALATVA Ainoa laatuaan Suomessa. Ei enempää eikä vähempää.
Suomen ainoa hevoskiertoinen meijeri seisoo yhä paikoillaan Siikalatvan Kärsämänkylässä. Kärsämänkylän Osuusmeijeri perustetttiin vuonna 1892, ja meijeri, halkoliiteri, aitta ja jääkellari rakennettiin Antti Riikolalta ostetulle tontille luutavasti jo samana vuonna.
Pikkuinen meijerirakennus on jo hieman nuupallaan, mutta sisältä löytyy vielä kaikki tarvittava: separaattori, päniköiden lämmittämiseen tarkoitettu muuripata, maitohuoneessa oleva sentrifuugi ja se kirnu. Alkuaikoina meijeri oli käsikäyttöinen, mutta varsin pian hevosvoimat valjastettiin vointekoon.
Temmeksen kotiseutuyhdistyksen aktiivi Esa Littow esittelee meijeriä Hyvän mielen paikat -hankkeen ja kotiseutuyhdistyksen järjestämällä retkellä. Hän viittelöi ikkunasta ulos:
– Kirnusta lähtee hihnapyörä, ja hevonen valjastettiin ulos katoksen alle pyörittämään kirnua.
Mauno Eloniemi on aikoinaan kirjoittanut ylös, miten kaikki tapahtui:
”Kun kirnuaja ajoi pihaan, hän riisui hevosen ajopelin edestä ja valjasti sen hevoskierron aisoihin. Kun hevonen oli valmiina aisoissa, kopautti meijerska ikkunaan merkiksi, että kiertäminen voi alkaa. Hevonen kiersi rataa myötäpäivään niin kauan, kunnes meijerska kopautti jälleen ikkunaan. Kopautus merkitsi, että jotain oli vialla tai kerma oli muuttunut voiksi. Jotkut hevoset olivat niin tottuneet koputukseen, että pysähtyivät oitis merkin kuultuaan.”
Kirnuamisen jälkeen kirnuusmies saattoi viedä oman maintonsa sisään punnittavaksi ja separoitavaksi. Sillä aikaa meijerska tyhjensi voita kirnusta ja laittoi sen jäähtymään ja huuhtotumaan. Kohta nimittäin alkoi tulla lisää maidontuojia.
Kirnuamisvuorot, voinvientivuorot ja polttopuiden hankkiminen jaettiin maitomäärien suhteessa.
– Yhteen voikiloon tarvittiin parikymmentä litraa maitoa, tietää eräs retkeläinen.
Meijerin, maito- ja pakkaushuoneen lisäksi rakennuksesta löytyy myös meijerskan vaatimaton huone helloineen ja kulmakaappeineen.
Ikkunan edessä on ollut varmaankin sänky, koska seinässä on vieläkin kuvia laulajista: Olavi Virrasta, Harry Belafontesta, Four Aces -yhtyeestä ja ”suklaatyttö” Eartha Kittistä.
Kärsämän Osuusmeijeri etsi meijerskää joulukuussa 1893 Kaiku-lehdessä julkaistulla ilmoituksella:
”Meijerskat hoi! Käsiseparaattoria hoitamaan tottunut meijerska saa paikan Temmeksellä Kärsämänkylän Yhtiömeijerissä. Yhtiöllä on vapaa asunto, lämmin ja valo. Hakiat ilmoittakoot itsensä ja palkkavaatimuksensa ennen tämän joulukuun 25. päivää 1893. Osote: Temmes-Kärsämänkylän Yhtiö-Meijeri”.
Littow huomauttaa, että koko meijerirakennus on tehty osissa: voihuone, maitolaboratorio ja asuinkamari on rakennettu erikseen.
Hän esittelee voihuonetta, jossa kirnuttu voi vaivattiin käsin pyöritettävällä laitteella niin kauan, ettei huitua enää irronnut.
Voi punnittiin kilon paketteihin ja asetettiin kartonkilaatikkoihin odottamaan.
Kartonkilaatikoita on yhä tallella voihuoneessa – kuin viimeinen paketti olisi lähtenyt Rantsilaan eilen.
Eila Littow muistaa vielä hyvin, miten Kärsämäojasta nostettiin talvisin jäätä jääkellariin. Aivan aluksi jää sahattiin.
– Sitten jään alle työnnettiin reki, ja jäät nostettiin hevosella ylös.
Voilastit kuljetettiin Kärsämänkylältä kerran viikossa Rantsilaan, jonne matkaa on kahdeksisen kilometriä.
– Meijerin toiminta loppui vuonna 1959, jolloin kylällä oli vielä 20 maitotilallista, tietää Esa Littow.
Kärsämänkylä kuului Temmeksen kuntaan aina vuoteen 2001 saakka. Kun Temmes liittyi Tyrnävään, Kärsämänkylä liitettiin Rantsilaan ja sittemmin kuntaliitosten myötä Siikalatvaan. Edelleen Kärsämänkylän meijeri on yksi Temmeksen kotiseutuyhdistyksen silmäteristä. Yhdistys uusi meijerin katon vuonna 1998, ja jääkellari kunnostettiin 2004. Kunnostustöissä oli mukana SPR:n välittämiä talkooleiriläisiä pari viikkoa, Esa Littow muistaa.
Eloniemi kirjoittaa:
”Meijeri oli tärkeä tapaamispaikka kyläläisille. Siellä kuultiin uutiset ja juorut, kinasteltiin ja laskettiin leikkiä. Siellä saatettiin tehdä kellokauppoja ja jopa lehmän- ja hevoskauppojakin.”