Varjakassa tuulee. Aallokko nousee sen verran korkeaksi, että hukkuneiden löytämiseksi rakennettu etsintävene SB Fortuna pysyy maissa. Vaikka erikoisvarustellusta veneestä löytyvät vakauttavat lisäponttoonit, huonolla säällä paattia ei vesille lasketa.
Etsintöjä ei kovalla tuulella tai aallokossa voisi edes tehdä: kun vene keinuu, myös vaijereiden päässä olevat kamerat heiluisivat hallitsemattomasti.
– Pidämme tietysti huolen myös etsintäveneen miehistön turvallisuudesta, Kati Hyväri muistuttaa.
Syy siihen, miksi kuudella vedenalaisella etsintäkameralla ja pohjan muodostumia havainnoivalla viistokaikuluotaimella varustettu vene on Lumijoella, löytyy Hyvärin puolisosta Marko Hyväristä. Hän nimittäin kuuli, että punkaharjulainen, kolmisenkymmentä vuotta vapaaehtoista etsintätyötä tehnyt Reino Savukoski on jäämässä eläkkeelle.
Asia eteni puhelinsoitolla.
Yli sata hukkunutta paikallistanut Savukoski oli kuullut jo lumijokisista: vuonna 2010 perustetusta Vapaaehtoisen pelastuspalvelun hälytysryhmästä, joka kolmen vuoden ajan oli omalla pienellä veneellä avustanut viranomaisia hukkuneiden etsinnässä sekä Hyväristä, jonka ansiot vesistöetsinnöissä palkittiin vuonna 2016 Vuoden vapaaehtoinen pelastaja -tunnustuksella.
Eipä aikaakaan, kun Savukoski ja vapaaehtoistyön taustalla toiminut Etsintäveneen tuki ry päättivät lahjoittaa veneen Lumijoelle.
Toukokuussa Hyvärit, Kari Kauppi ja Sirpa Laitinen-Kauppi sekä Heidi Hyväri ja Markus Lehto perustivat Lumijoen Etsintävene ry:n.
Kesä on kulunut veneeseen tutustuessa.
– Lähdemme hakemaan vielä Reinolta lisää varusteita. Saamme muun muassa robottikameran ja pienemmän perämoottorin, yhdistyksen varapuheenjohtajana toimiva Kari Kauppi iloitsee.
Tositoimiin lumijokiset pääsevät tämän kuun aikana. Ensimmäinen tehtävä on Etelä-Suomessa, missä pyritään löytämään sisävesillä jo useita vuosia sitten hukkunut henkilö.
– Vainaja säilyy syvässä, hapettomassa vedessä pitkäänkin muuttumattomana, Kauppi jatkaa.
– Eikä omaiselle voi sanoa, ettei hukkunutta enää kannattaisi etsiä. Olipa hukkuminen tapahtunut muutama päivä tai 30 vuotta sitten, ovat tehtävät meille yhtä arvokkaita, Kati Hyväri huomauttaa.
Kun tieto Savuskosken toiminnan siirtymisestä Lumijoelle levisi, on etsintäpyyntöjä tullut ympäri Suomea – myös Venäjältä. Yhdistys kuitenkin päätti, että toiminta-alueena pidetään toistaiseksi kotimaa.
– Me kaikki käymme töissä, mikä rajoittaa lähtemistä useiden päivien etsintämatkoille. Lähialueen etsintöihin meidän on helpompi päästä nopeallakin aikataululla, Laitinen-Kauppi toteaa.
Ensimmäiseen tehtävään osallistuu näillä näkymin puolet miehistöstä. Ryhmä on kartoittanut etsintäalueena olevaa vesistöä etukäteen.
– Omaiselle on tärkeää, että kadonnut löytyisi, jotta surutyö pääsisi kunnolla käyntiin, kolmikko tähdentää.
Kun SB Fortuna pääsee etsintäkohteeseen, lasketaan lampuilla varustetut kamerat veteen. Niiden avulla on mahdollisuus tutkia pohjaa sadan metrin syvyydestä. Viistokaikuluotain puolestaan yltää 150 metriin. Yhtäaikainen kuvausala on kahdeksan metriä.
Pimeyskään ei etsintöjä haittaa.
– Kipparin, joita ryhmässämme on kolme, tehtävänä on ohjata venettä mahdollisimman hitaasti ja rauhallisesti. Samalla hän seuraa kaikuluotainta. Mukana oleva miehistö, vähintään yksi henkilö, seuraa näytöiltä kameroiden välittämää kuvaa, Kari Kauppi selventää.
Tekniikkaa lumijokiset ovat testanneet muun muassa Raahen Meripäivillä, jolloin SB Fortuna kartoitti valtakunnallisten meripelastustaitokisojen varten merenpohjasta mahdollisia vaarallisia esineitä.
– Löysimme keittiöjakkaran ja mailanvarren. Todella hyvin kamerat pohjaa kuvaavat, Sirpa Laitinen-Kauppi valottaa.
– Kova pohjavirtaus tosin saattaa kuvaa häiritä, Kati Hyväri tietää.
Etsintävene tarvitsee alleen vain viitisenkymmentä senttiä vettä. Tekniikka on siirrettävissä myös pienempiin veneisiin.
Sähköstä huolehtivat keulassa oleva aggregaatti sekä vara-akut.
Tärkeässä roolissa tulee olemaan myös saksanpaimenkoira Jeron kuono. Heidi Hyvärin ja Markus Lehdon koiraa koulutetaan parhaillaan ruumis- ja etsintäkoiraksi.
– Koulutuksessa hyödynnetään putreskiinia, kemiallisesti valmistettua ruumiinhajua, mitä Jero opetetaan tunnistamaan. Kun koira löytää jotain, se ilmaisee sen haukkumalla, Hyväri kertoo.
Kun hukkunut löydetään, merkkaa miehistö paikan poijulla. Tieto merkitään myös karttaan. Sen jälkeen asiasta tehdään ilmoitus viranomaisille, jotka vastaavat vainajan nostamisesta.
Tällä hetkellä yhdellä Lumijoen Etsintäveneen miehistöstä on sukellusvalmius, muttei vielä välineitä.
– Se on ehkä yksi mahdollinen suunta, mihin toimintaa tulevaisuudessa kehitetään, Hyväri paljastaa.
Yhteistyö viranomaisten kanssa on muutoinkin kiinteää. Vaikka osa etsintäpyynnöistä tulee suoraan omaisilta, ovat lumijokiset aina yhteydessä etsintäalueen viranomaisiin ennen paikan päälle siirtymistä.
Onnistuneen etsinnän jälkeen on tärkeää, että koko miehistö käsittelee asiaa puhumalla. Sirpa Laitinen-Kauppi on toiminut Punaisen Ristin henkisen työn ryhmässä.
– Jos isompaa tarvetta on, saamme lisätukea esimerkiksi SPR:ltä, hän summaa.
Uutta hukkuneen kohtaaminen ei ole. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun puitteissa ryhmä osallistui puoleenkymmentä vesistöetsintään ja löysi yhden kadonneen.
Miksi lumijokiset haluavat kanavoida auttamishalunsa nimenomaan hukkuneiden etsintään? Vastausta ei tarvitse kauaa odottaa.
– Meidän on jatkettava, kun viranomaisten etsintäresurssit ja mahdollisuudet loppuvat, Kauppi sanoo.
Tarve on suuri. Vuosittain Suomessa hukkuu 150-200 ihmistä. Osa jää kadoksiin.
– Haluamme auttaa. Me kaikki lisäksi tykkäämme olla vesillä, Kati Hyväri tiivistää.
Palkkaa vapaaehtoiset eivät työstään saa, eikä etsinnän tekemisestä lähetetä laskua. Veneen ylläpidon ja polttoainekustannusten kattamiseksi Lumijoen Etsintävene ry pyrkiikin löytämään sponsoreita.
Mukaan on jo lähtenyt muutamia yrityksiä, esimerkiksi Fennovoima.
Valtio ei toimintaa tue.
– Kovasti myös yksittäiset ihmiset ovat kyselleet miten he voisivat auttaa. Yksi mahdollisuus on ilmoittautua kannattajajäseneksi. Lisätietoa saa meidän Facebook-sivultamme tai ottamalla yhteys Markoon, kolmikko ohjeistaa.
Etsintäveneen miehistöä ei ole tarkoitus tällä hetkellä kasvattaa.
– Reinon jälkeen meillä on suuret saappaat täytettävänä. Hän teki tätä työtä kymmeniä vuosia pääsääntöisesti yksin, Kauppi kiittelee.
Savukoski on lupautunut olemaan lumijokisten tukena. Ensi kesänä lumijokiset aikovat tehdä etsintää Kallavedellä, mihin myös Reino Savukoski osallistuu.
– Se, että saimme veneen lahjoituksena oli aivan mahtava asia. Se on palkinto aiemmin tekemästämme työstä, Sirpa Laitinen-Kauppi sanoo.
– Ja olemme luvanneet Reinolle, että kun me jäämme eläkkeelle, niin lahjoitamme veneen edelleen uusille etsijöille, Kari Kauppi päättää.
Moni hukkuminenvoitaisiin välttää
Suomessa hukkuu vuosittain 150 - 200 ihmistä, mikä on asukaslukuunsuhteutettuna selvästi enemmän kuinmuissa Pohjoismaissa.
Suurin osa hukkumisista voitaisiin välttää oikealla turvallisuusasenteella ja varautumisella, pukemalla pelastusliivitaina vesillä lähdettäessä sekä olemallavesillä selvin päin.
Pahimmat onnettomuuskaudet ovat kesäkuukaudet kesä-elokuu.
Yli puolet hukkumiskuolemiin johtavista onnettomuksista on tapahtunut alkoholin vaikutuksen alaisena.
Suurin osa vesiliikenteessä hukkuneista on ollut ilman pelastusliivejä.
