Tapparan paidassa 14 kautta pelanneen laitahyökkääjä Timo Suden ansiolista on pitkä, mutta laitahyökkääjän pelilliset saavutukset eivät alakouluikäisen Kukkolan Heikin sydäntä sulattaneet. Siihen riitti pelkkä nimi.
– Minusta se oli vaan niin hieno: Timo Susi! Siksi päätin ryhtyä kannattamaan Tapparaa. Ja silloin joukkue myös menestyi hyvin. Kärpät olivat tuolloin Divarissa. Kavereista osa kannatti Lukkoa, osa HIFKiä. Kun Kärpät pääsivät liigaan, moni vaihtoi fanituskohdetta. Minä en. Lapsuudessa kävin usein Tampereella. Se vaikutti mukavalta paikalta, Kukkola hymyilee.
Reipas 30 vuotta myöhemmin 39-vuotias temmesläinen istuu kotisohvallaan Tapparan hupparissa ja pipossa. Ne hänellä ovat yleensä päällä, kun peli olohuoneessa käynnistyy. Paikan päälle jäähallille mies harvoin ennättää.
– Tykkään katsoa omassa rauhassa. Tosin kyllä joskus kotonakin tunteet kuumenevat. Televisio ei kyllä seinältä lennä, vaikkei peli sujuisikaan. Voimasanoja saattaa tosin päästä. Olen käynyt myös Hakametsän hallissa Tampereella. Ja täytyy sanoa, että siellä tunnelma on vielä enemmän katossa kuin Raksilassa, hän virnistää pilke silmäkulmassa.
Kukkola tykkää ärsyttää Kärppä-kaartia – mutta lempeästi. Kun oranssinutut ovat parina edelliskeväänä juhlineet mestaruutta, on Kukkola huudattanut työpaikallaan joukkueen maalibiisiä.
Ärsyttäminen onnistuu kotioloissakin. Jälkikasvu, 5-, 7-, 8- ja 10-vuotiaat pojat ovat kaikki Kärppä-faneja. Tytär puolestaan toimii kahden eri kannattajasuunnan erotuomarina.
– Olen isältäni oppinut ärsyttämisen taidon, mutta oman nahkani alle on kenenkään vaikea päästä. Sosiaalisessa mediassa olen huomannut, etteivät kaikki tykkää ärsyttämisestä. Kaksi kaveria on minut poistanut Facebook-ystävistä.
Vaikka Heikki Kukkola oranssia tunnustaakin, ei hän intoudu fanittamisessaan liiallisuuksiin. Hän on omille lapsilleenkin muistuttanut, että jääkiekko on vain jääkiekkoa ja pelaajat ihan tavallisia ihmisiä.
– Kun eri joukkueilla ja pelaajilla on keskinäinen kunnioitus, pitäisi sellainen olla myös faneilla. En ymmärrä niitä, jotka nyrkit pystyssä heiluvat.
Kuinka tärkeä on voitto?
– Olipa lopputulos mikä hyvänsä, silti pitää käydä edelleen vessassa ja syödä aamupuuroa, Kukkola naurahtaa.
Kuluneella kaudella hän heräsi kannustamiseen todenteolla vasta runkosarjan jälkeen. Oman joukkueensa osalta hän sanoo alkupelien menneen vähän penkin alle.
– Playoffeissa Kärpät pääsi yllättämään. Mutta kun liiga on päätöksessä, mietitään jo muita asioita. Kesällä ei jääkiekkoa pelata. Huomio kääntyy jalkapalloon. Kannatan FC Barcelonaa. Lapsilla ei jalkapallossa ole suosikkijoukkuetta.
Lapsena Heikki Kukkola olisi mielinyt jääkiekon pariin, mutta silloin siihen ei ollut mahdollisuutta. Menetettyjä vuosia hän on ottanut takaisin aikuisiällä. Tällä kaudella hän on pelannut oululaisessa harrastelätkäporukassa ja parissa muussa kokoonpanossa.
– Meillä kausi jo päättyi, ensimmäiseen pudotuspeliin, mies harmittelee.
– Jääkiekko on vauhdikas laji, missä tapahtuu paljon. Siksi se koukuttaa, enemmän kuin jalkapallo. Jääkiekkovarusteet puin päälleni kolme vuotta sitten. Olen tällainen voimaton laitahyökkääjä, hän hymyilee.
Vaikka Heikki Kukkola Tappara-fani onkin, näkisi hän mieluusti SM-liigan kärkikahinoissa myös muita joukkueita. Hän soisi menestystä esimerkiksi SaiPalle ja KalPalle. Myös Tapparan paikallisvastukselle Ilvekselle.
– Mutta vain silloin, jos Tappara ei olisi mukana.